Tie leikkauspäätökseen on ollut pitkä. Se on ollut jossain vaiheessa jopa poisluettu vaihtoehto, mutta nyt sitten tuli kuitenkin sen vuoro. Kyse on oikean kyynärpään tekonivelleikkauksesta 43-vuotiaana. Se ei ollut helppo päätös, sillä kyynärpään tekonivelten pysyvyys ei ole se kaikkein paras. Siitä sain omakohtaista kokemusta kun alle vuodessa vasemman kyynärpään tekonivel irtosi. Siinä käytettiin yksi uusintakerta eikä niitä pystytä tekemään määrättömästi. Ei varsinkaan silloin kun ensimmäiseen uusintaan vaadittiin jo luupankkiluun käyttöä.
Nyt vasen kyynärpää on, puolitoista vuotta uusinnan jälkeen, niin hyvä (toimiva ja kivuton), että uskallan lähteä oikean kyynärpään leikkaukseen. On siinä silti oma pelkokertoimensa kun kyseessä on tärkein toimintakykyäni ylläpitävä käsi. Vaikka vasemmasta kyynärpäästä tuli hyvä, niin koko raaja on silti heikossa kunnossa. Siinä on mm. subluksaatiossa oleva olkapää sekä puristusvoiman heikkoutta. Hiljalleen se on joutunut oppimaan uusia asioita, sillä viimeiset kuukaudet olen aktiivisesti pakottanut sitä osallistumaan arkeen sitä silmällä pitäen, että ainakin hetken se hoitaa arjen yksin.
Tietysti leikkauksen jälkeinen arki on hiljaista ja yksinkertaista, mutta pakkohan sitä on syödä, pukeutua ja peseytyä. Sen olen jo ymmärtänyt, ettei siitä helppoa tule. Vielä en ole onnistunut edes takin päälle pukemisessa vasen käsi päätoimisena pukijana. Ehkä nyt heittäydyn sen varaan, että kevät etenisi niin paljon, ettei takkia enää tarvittaisi. No niin, tuo on vain yksityiskohta eikä suinkaan se kaikkein tärkein. Vastaavia on paljon. Toimintaterapeutista on ollut paljon apua, kun ollaan mietitty vaihtoehtoisia tapoja tehdä asioita.
Mitä sitten tulee polkuun kohti leikkausta, niin se alkoi jo aikani alusta kun sain syntymälahjaksi yhteensopimattomat luiden päät kyynärpäässä. Käytännössä ongelmia alkoi esiintyä enemmän ehkä niillä main kun tehtiin leikkauksia polviin ja lonkkiin. Vuoden kävely kyynärsauvoilla oli tuhoisaa sekä olkapäille että kyynärpäille. Nykyisellään kyynärpäätä vaivaavat sijoiltaanmenot, kipu ojennettuna, kipu koukistettuna sekä leposärky. Siinä syitä leikkaukseen. Toivon, että se on oikea-aikainen. Sen arvioiminen on kuin veteen piirretty viiva. Olen esim. sitä mieltä että vasemman kyynärpään kanssa myöhästyttiin, sillä käsi oli jo menettänyt toimintakykynsä. Se on vaikeuttanut toipumista.
