maanantai 27. kesäkuuta 2016

Juhlan jälkeen

Keskikesän juhla ei tuonut kohdalleni erikoisuuksia tai kauniita auringonlaskuja, mutta tuli sentään syötyä hyvin ja hyvällä mielellä. Kerrankin vailla minkäänlaista syyllisyyttä. Mielestäni se osoittaa selvää kehittymistä, kun nyt pitää huolen siitä, että paluu kevyempään ruokavalioon tapahtuu asianmukaisesti. Ja kyllähän se tapahtuu, sillä tämä viikko on merkittävä viikko. Kolmen kuukauden putkiremontti evakko päättyy. Samalla palaan omaan normaali elämääni, mikä tarkoittaa paluuta vähän vähemmän ruoan painosta notkuvan ruokapöydän ääreen.

Olen evakon päättymisestä onnellinen, vaikken kärsinytkään niin paljon kun etukäteen pelkäsin. Näkyvimpänä tuloksena putkiremontista tuli täysin uusittu kylpyhuone, jossa kelpaa huonompi koipisenkin peseytyä. Amme sai lähtöpassit, joten nyt minun ei enää tarvitse matkustaa minnekään päästäkseni suihkuun. Se on iso helpotus tulevia polvioperaatioita ajatellen.

Ennen paluuta on vielä paljon tehtävää. Remppaihmiset tekivät kyllä varsin mallikkaan perussiivouksen, mutta kaltaiselleni yksityiskohtiin takertujalle se ei millään riitä. On siellä oikeastikin betonipölyä jokaisella pinnalla vielä. Koti on siis kuurattava huolella, ja tavarat laitettava paikoilleen. Tarkalla kuurauksella on puhtauden lisäksi toinenkin merkitys. Ehkä sitä voisi pitää jonkinlaisena reviirin merkitsemisenä. Kun koti on ollut pitkään vieraiden hallussa, niin siihen täytyy luoda uudelleen sen oma rikkumaton rauha. Siivous on siihen erinomainen keino. Normaalisti tykkään siivouksesta ja järjestelystä, mutta juuri nyt se on vaikeaa, kun jalat ei toimi vaikka kuinka yritän sen asian johonkin taustalle piilottaa.

Pyrin tietysti tekemään itse niin paljon kun vaan pystyn, mutta selvää on, että apua tarvitaan. Olen ollut siivoamassa jo useampana päivänä. Hillunut satulatuolilla ympäriinsä, ja puhdistanut rätillä sieltä minne olen ulottonut. Imuria ei ole voinut käyttää kun sähköt puuttuu vielä. Puolentoista tunnin ahkeroinnin jälkeen olen niin väsynyt, että loput päivästä kuluu torkkuen. Onneksi lupauksia avusta on tullut. Tavarat haluan laittaa pääsääntöisesti itse paikoilleen, mutta ylähyllyt pysyvät tavoittamattomissa. Joka tapauksessa yksi tämän vuoden suurista palikoista (ja stressinaiheista) asettuu nyt paikoilleen, vaikka putkiremontti yleisissä tiloissa jatkuukin vielä pari kuukautta. Pientä melua on siis edelleen odotettavissa, mutta ei mitään verrattuna purkuvaiheeseen.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Tähän on tultu

Viime tippaan se jäi, mutta nyt se on tehty. Työkyvyttömyyseläkehakemus. Määräaikainen se sentään on eli oikeammin kuntoutustukihakemus. Sen kimppuun ei ollut helppo käydä. Tuli siirrettyä sitä useampaan kertaan kunnes ei ollut enää vaihtoehtoja. Ensinnäkin sen täyttäminen on jotain mitä en olisi tässä elämänvaiheessa halunnut vielä joutua tekemään, mutta se aiheutti myös päänvaivaa käytännön tasolla.

Työkyvyttömyyseläke / kuntoutustukihakemus

Ensin yritin kynällä, kun lähettivät ne paperit minulle määräpäivineen. Jouduin huomaamaan, että en pysty tällä hetkellä kirjoittamaan kynällä muutamaa sanaa enempää. Oikean käden sormien tuntopuutokset, pistely ja heikkous tekevät ennen ihan kelvosta käsialasta lukukelvotonta mössöä. Niinpä kävin hakemuksen kimppuun netissä, mikä nyt on minulle muutenkin luonnikkaampi tapa kirjoittaa, mutta paperien saaminen tulosteeksi aiheutti ylimääräistä säätöä ja siirtelyä kun ei minulla ole ollut tulostinta enää moneen vuoteen. Jostain syystä juuri tätä hakemusta ei voi jättää Kelan sähköisessä palvelussa, vaikka muuten siihen kannustetaan lähes kautta linjan.

No tällaiset käytännön ongelmat on tietysti ratkaistavissa. Sisällön saaminen hakemukseen olikin sitten toinen juttu. En osannut päättää, että millä tarkkuustasolla ja mitä asioita koskien se olisi pitänyt tehdä. Kelan lähettämien hakupapereiden mukana tuli saatekirje, jossa luki, että "olemme saaneet sinua koskevan lääkärinlausunnon. Lausunto on kirjoitettu kuntoutustukea varten." Jäin sitten ihmettelemään, että mistä lääkärinlausunnosta on kyse. Kuka sen oli kirjoittanut? Itse en ole sinne koskaan toimittanut sellaista todistusta, jossa olisi ollut ruksi tuossa kuntoutustuki kohdassa. Mistä se siis oli tullut? Olisiko se aikaisemmin sairauspäivärahaa varten toimittamani todistus voinut kelvata vaikka ruksi puuttui. Tiedä häntä.

Jos se on se sama Tyksistä lonkkaleikkauksen jälkeen kirjoitettu todistus, niin se on erittäin suppea versio b-lausunnosta jopa pelkkiä jalkojenkin tilannetta koskien. Ongelma tuli siis siitä, etten tiennyt, että pitikö minun hakea kuntoutustukea jalkojen kuntoon vedoten vai selvittää kokonaistilannettani laajemmin. Sairauslomanihan alkoi aikanaan laajemmasta kunnon heikkenemisestä johtuen, jonka jälkeen sitä on jatkettu leikkauksien jälkeen niihin vedoten.

Pitkään pohdittuani päätin, että kirjoitan laajemman selvityksen. Kerroin tilanteesta sellaisena kun sen itse näen, vaikka voipi olla että sillä ei ole b-lausunnon tukea takanaan. Hoitavia lääkäreitä nimesin seitsemän kun en osannut päättää eikä kukaan edelleenkään pidä kokonaisuutta hallussa. Eikä niiden seitsemän joukossa ollut edes se joka on pari viimeistä sairauslomatodistusta allekirjoittanut. En ole vielä nähnyt fysiatrin kirjoittamaa b-lausuntoa, mutta uskoisin, että se ainakin on enemmän kokonaistilannetta huomioiva. Joka tapauksessa jalat on isossa roolissa tuossa kirjoittamassani hakemuksessa, joten voivat sitten jättää muut seikat huomioimatta, jos ei kelpaa. Arpa on nyt heitetty, ja voin käydä kevyin mielin kohti keskikesän juhlaa. Hyvät tulevat jussit kaikille!

lauantai 18. kesäkuuta 2016

Harjoittelun sietämätön vaikeus

Vähän täytyy olla huolissaan kun kävely ei suinkaan ole menossa parempaan suuntaan vaan heikkenee edelleen. Kepeilläkin joudun pysähtelemään 10 metrin välein. Viimeksi leikattu lonkka on aina vaan kipeä kivunlievityksestä huolimatta. Turvotusta on taas enemmän. Alkuun vaivanneet takaosan kivut on vaihtuneet ulkosyrjän kivuliaaksi vihlaisuksi joka kerta kun istun alas tai nousen ylös. Välillä myös kävellessä. Myös etuosa on kipeä ja voimaton. Suorana jalka ei nouse alustalta senttiäkään. Viimeaikoina olen joutunut taas auttamaan käsillä, jotta saan nostettua koiven sängylle. Jotenkin sitä toivoisi, että nämä asiat menisi ennemminkin parempaan kuin huonompaan suuntaan.

Syitä olen tietysti miettinyt. Kuormitusta tulee nyt niin selvästi enemmän kuin aikaisemmin, että lihasperäisiä kipuja ei voi missään nimessä poissulkea. Kuntosalilla käyminen mietityttää - pelkään, että lihakset kestävät enemmän kuin lonkat. Sen jälkeen kun ensimmäisellä salikeralla tein lähes tyhjillä vastuksilla liikeratoja etsien, olen pystynyt nopealla tahdilla nostamaan vastuksia. En tietenkään lähellekään ennen leikkauksia olleisiin lukuihin, mutta 20 - 25 kg kuitenkin (etureidet, takareidet, lähentäjät, loitontajat). Ei se normaali tilanteesta poikkeavaa kipua suorituksen aikana aiheuta, mutta kuten todettu yleistilanne heikkenee.

Nyt en oikein enää tiedä mitä uskaltaa tehdä ja mitä ei. Se lienee selvää, että toipuminen edellyttää niin liike- kuin voimaharjoitteluakin, mutta millaisilla liikkeillä ja miten paljon. Fysioterapeutilta varmistin silloin jälkitarkastuksessa, että kuntosaliharjoittelu on sallittua juuri noiden mainittujen liikkeiden osalta. Määristä ja voimista ei ollut puhetta. Taisin kuvitella, etten kuitenkaan pysty lataamaan viittä kiloa enempää. Sillä käynnillä käytiin myös läpi joitain liikkeitä lonkankoukistajiin ja hmm olikohan se takareisiin vai kankkuihin. En muista. Sain mukaan pitkän pätkän vastuskuminauhaa, mutta en tiedä mihin sitä tarkoitus käyttää. Kirjalliset ohjeet piti tulla postitse, mutta eipä ole ainakaan vielä näkynyt, vaikka käynnistä on jo kohta kolme viikkoa. Eikä niitä ohjeita enää kannata alkaa edes peräämään, kun juhannuksen jälkeen alkaa fysioterapia paikallisen sairaalan kautta. Jospa sieltä sitten saisin tukea ja oppia järkevään harjoitteluun.

tiistai 14. kesäkuuta 2016

HALS-poliklinikalla

Tuulikin kaupunkimatka. Oikein pääkaupunkiin saakka, kun oli aika Ortonin HALS-poliklinikan fysiatrille. Harvinaisten luusto- ja sidekudossairauksien poliklinikalle siis. Ennen käyntiä mielialat vaihtelivat toiveikkuudesta epäluuloisuuteen. Lopulta lähdin matkaan positiivisella ja ennen kaikkea avoimella mielellä.

Nyt käynnin jälkeen on jotenkin tyhjä olo, kun esille tuli paljon kaikenlaista. Näissä tilanteissa näen aina pienen hetken ajan tilanteeni sellaisena kun se kai ulkopuolisesta näyttää. Kun faktat on pöydässä, niin sanattomaksi se vetää. Mutta tämä käynti liittyi siis enimmäkseen jatkohoidon järjestelyihin. Siihen miten kohdaltani pitäisi saada toimimaan kuntoutus, kivunhoito, toimintakyky nyt ja tulevaisuudessa sekä sosiaaliset näkökannat etuuksien hakemiseen ja erinäisten tarvittavien palveluiden saamiseen.

Ihan ensimmäisenä minun pitäisi ottaa yhteys terveyskeskukseen, ottaa mukaan se paperi jonka fysiatri tästä käynnistä kirjoittaa, ja hankkia lääkäri, jonka laittaisi kuntoutusasiat käytännön tasolla alulleen, ja joka ottaisi hoitaakseen kipulääkityksen muokkaamisen toimivaksi. Mukaan tähän kuvioon pitäisi saada myös sosiaalityöntekijä, sekä fysioterapeutti ja toimintaterapeutti, joiden kautta voisin saada mahdollisesti tarvittavia pienapuvälineitä ja niveltukia. Tyylin rannelastat tai nilkkatuet. Kotiin voisi olla tarpeen saada jotain apuvälineitä joiden avulla voisin olla mahdollisimman omatoiminen. Lisäksi pitäisi käydä läpi mahdollisuudet saada apua siivoamiseen, kaupassa käymiseen ja liikkumiseenkin. Nyt kun tätä kokonaisuutta ajattelee, niin en ole itse ollut ruokaostoksilla tai tehnyt ruokaa sitten tammikuun. Eikä tähän asiaan ole tulossa mitään parannusta lähitulevaisuudessa. Näin pitkäaikaisen avun vaatiminen lähipiiriltä ei ole enää kohtuullisella tasolla.

Larsenin syndrooman osalta vahvistui, että luustodysplasia ei sinällään ole mihinkään etenevä sairaus. Toimintakyvyn heikkeneminen ja kipujen lisääntyminen liittyy yksinkertaisesti virheasentojen aiheuttamiin kulumiin ja vääränlaiseen kuormitukseen. Mitä enemmän ikää tulee, niin sitä enemmän nämä korostuvat. Kaularangan tilanteen ei pitäisi aiheuttaa mitään äkillistä halvaantumisriskiä, mutta kulumien vaikutuksista ei voi tietää pidemmällä aikavälillä. Fysiatri oli sen toisen fysiatrin kanssa samaa mieltä siitä, että onnettomuustilanteessa riski on suurentunut liittyen c1-c2 nikamasiirtymään. Sen lisäksi kaularangan lukkiutumiset voi aiheuttaa turvotusta ja ärsytystä, jonka vuoksi hermojuuri voi jäädä puristuksiin, ja aiheuttaa sitten sijainnista riippuen ongelmia.

Nyt asia etenee niin, että fysiatri kirjoittaa b-lausunnon Kelaa varten. Tarkoituksena on, sairauspäivien kohtapuolin täyttyessä, hakea kuntoutustukea jopa ensi kesään saakka ja lisäksi vammaistukea. Mahdollisesti myös invapysäköintilupaa. Tähän saakka täysin vailla hoitoa ja hoitoarviota olleista yläraajoista ja oikean käden tunnottomuusongelmista johtuen myös lähete käsikirurgille. Kenties hermoratatutkimukseen ongelmapaikan löytämiseksi. Tällaiset jäi päällimmäisenä mieleen. Askel oikeaan suuntaan, jos vaan toteutukseen saadaan. Suunnitteilla on jatkokontrolli jo joskus loppuvuodesta Ortonissa. Siis siitä, että miten nämä kaikki asiat on saatu alulleen tai hoidettua.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Askel sinne toinen tänne

Tästä kuukaudesta näyttäisi tulevan sellainen asioiden järjestelykausi. Eikä se mikään ihme olekaan kun kaikkien kodin ulkopuolisten asioiden hoito on ollut hyvin vähäistä tammikuun jälkeen. Hoidettavia asioita on kertynyt, ja ihan mielellään niitä hoitelen. Se rytmittää mukavasti nykyistä elämääni kun on muutaman päivän välein jotain menoa. Onneksi autolla ajaminen sujuu jo ihan luontevasti. Se helpottaa kaikkea liikkumista aivan merkittävästi.

Nyt on hammastarkastuskin saatu suoritetuksi, eikä mitään korjattavaa onneksi löytynyt. Joku epäilyttävä juurenpala oli tosin jäänyt vuosien takaisesta viisaudenhampaiden poistosta, ja hammaslääkäri haluaa vielä kysyä jonkun toisen mielipidettä siihen, mutta ilmeisesti sen ei pitäisi siellä ongelmia aiheuttaa. Sain viimeinkin lähetteen siihen hammaskuvaan (ortopantomogrammi), ja jos se on kunnossa, niin sitten hammaslääkäri antaa tarvittavan lausunnon. Näyttäisi siis siltä, ettei tekonivelille ainakaan hammaspuolelta estettä tule. Lupasi vielä lähettää lausunnon postitse, jottei tarvitse turhaan uutta käyntiaikaa varata. Olipa hyvä, että tämä asia järjestyi näin jouhevan suotuisasti, ja taas on yksi murhe vähemmän. Sillä murheita epäselvät asiat aina ovat.

Tällä viikolla aikatauluihin on muutenkin tullut mukavasti tarkennuksia. Fysioterapia aloitetaan tämän kuun viimeisellä viikolla eikä kyllä hetkeäkään liian aikaisin. Tämän puolentoista viikon aikana, jolloin minulla on ollut varauslupa, olen ollut aivan älyttömän paljon liikkeellä. Kävely ei suju ollenkaan ilman keppejä, eikä jalat muutenkaan oikein pysy menossa mukana, mutta jotenkin en vaan osaa enää hidastaa tahtia. Nyt pitäisi saada kiireesti jotain oikeaa oppia niiden harjoituttamiseen etten vaan vahingossa aiheuta mitään tuhoja. En oikeasti tiedä minkälainen rasitusmäärä olisi sopiva. Kovasti on kipuja ollut sen jälkeen kun liikkeelle lähdin, ja varsinkin aamut ovat vaikeita. Kipulääkkeitä joutuu taas ottamaan säännöllisesti.

Myös leikkausaika tuli. Elokuun 24. päivä näyttäisi tämän hetken tietojen mukaan olevan se kohtalonpäivä, jolloin kirjoitetaan uusi luku elämääni. Se on ratkaiseva luku kävelykykyni kannalta. Paria viikkoa ennen leikkausta on vielä pre-operatiivinen käynti, jolloin saan toivottavasti mahdollisuuden kysellä epäselviksi jääneistä asioista. Se ei kuitenkaan ole lääkäriaika.

Tällä hetkellä eniten mietityttää se, että polveni leikkaava ortopedi ei ole koskaan tutkinut jalkojani. On nähnytkin minut vain viimeisellä sairaalajaksolla kun oli mukana lääkärikierrolla. Silloin asiat meni jotenkin näin: "tämä herra tässä leikkaa sinun polvet" - minulle esitettiin. Ortopedin reaktio tähän oli ilmeetön tuijotus ja tokaisu sängynpohjalla viruvalle lonkkatoipilaalle: "jos toivut". Ehkä kuulin väärin, mutta iso joukko epäilystä siinä tuntui rivin välistä olevan kuultavissa! No, eipä siitä sen enempää. Toinen polviortopedi, joka tulee mukaan leikkaukseen, on kyllä väännellyt polvet pari vuotta sitten, mutta toisaalta silloin ei vielä edes harkittu tekoniveliä. Aikooko se siis oikeasti leikata pelkkien röntgenkuvien perusteella? Tätä mietin. Minulla on siitä aika huonoja kokemuksia polvitähystyksen osalta, jolloin tilanteeni tuli kirurgille yllätyksenä. Niin voi käydä jos ei itse tutki potilasta, vaan katselee vain kuvia ja käy ennen leikkausta piirtelemässä merkit polveen.

No, epäilemättä minusta on enemmän tietoja tarjolla tällä kertaa. Larsenin syndroomasta tiedetään ja liikkuvaa kuvaakin on muistaakseni olemassa. Se on tosin yli parin vuoden takaa, jolloin polveni oli vielä paljon parempi kuin se tällä hetkellä on. Enkä ole ollenkaan varma, että niissä kuvissa tuli silloin ilmi se miten paljon polvet vääntyy sisäsuuntaan. Toivottavasti se ei oikeasti haittaa - vaan tekonivelet on mahdolliset. Mieti miten hankalaa olisi, jos niiden laittamisen mahdottomuus kävisi ilmi vasta siinä vaiheessa kun polvi on jo avattu ja sahailtu. Tässä asiassa EI SAA tulla yllätystä! (Heh, taitaa potilasta vähän jännittää kun miettii tällaisia kivoja kauhuskenaarioita jo nyt).

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

…Ja palaa takaisin kaupunkiin

Kokonainen vuodenkierto kesäkamaria valmisteltiin maallemuuttoa varten. Nolona joudutaan toteamaan, että kantti ei kestänyt, ja Tuulikki on palannut häntä koipien välissä takaisin kaupunkiin lähes kuukautta ennen aikojaan. Oikeastaan siis heti muutettuaan. Olen aivan ilmeisesti liian kiintynyt nykyajan mukavuuksiin. Vessan välitön läheisyys on, varsinkin yöaikaan, sellainen mukavuus, josta en sittenkään ole valmis luopumaan. Pihan perälle on pitkä matka. Myös lämmin suihku hakkaa puulämmitteisen saunan mennen tullen, vaikka saunominen pitkän kaavan kautta olikin tämän kokeilun paras puoli.

Ei narissut vanha talo. Luulin tosiaan, että kaikki vanhat talot narisevat, mutta mitä vielä - oli niin luonnottoman hiljaista, etten saanut nukuttua silmäystäkään. No, ei se pelkästään hiljaisuudesta johtunut. Kamarissa sängyn tointa hoiteli molemmista päistä vähän ylös kaartuva vuodesohva. Lonkat ja polvet oli aamulla sellaisessa kunnossa, että oli tosiaan pakko heittää pyyhe kehään. Hyvä, että tolpillaan pysyi. Kiputaso nousi taas lähiajan ennätykseen. Ja entäs ne hämähäkit sitten - niiden suhteen en ollut väärässä - valitettavasti. Siinä lajissa tuli yhden päivän näköhavaintoennätys.

Nyt täytyy vaan vähin äänin unohtaa tämä episodi ja suunnata uusia kokeiluja kohti. Siinä taitaa tosin käydä niin, että unohdusta ei heti (tai koskaan) sallita, vaan joudun kuulemaan tästä tölvimisiä vielä pitkään. Hitto, irvailivat jo lähtiessäni, että saat palata jo vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntuu! Että pitikin lähteä matkaan niin suurieleisesti ja itsevarmuutta uhkuen. Tuli ainakin todistetuksi, että minun ei tule haaveilla pitkäaikaisesta elosta askeettisessa maalaisidyllissä. Puolustukseksi on sanottava, että ehkä toipilasaika ei sittenkään ollut paras hetki tehdä tätä kokeilua. Päiväseltään aion toki edelleen maalla aikaa viettää, ja ehkä yksittäisiä öitäkin, jos vaan saan ratkaistua makuupaikka ongelman. Näin siinä kävi tällä kertaa.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Tuulikki muuttaa maalle

Sydäntalven synkkinä hetkinä toipilasta tsempattiin sanomalla, että ajattele, että kun tulee kesä ja kärpäset, niin sitten on lonkat kunnossa. Lonkkien kunnosta en tiedä, mutta kesä ja kärpäset on kyllä vihdoin saapuneet. Kävely on horjuvaa ja kipeääkin se tekee. Keppejä tarvitaan vielä, mutta Tuulikki on päättäväinen. Nyt kun auto on taas käytössä, on aika muuttaa maalle. Vastassa on talven jäljiltä kylmyyttä hohkaava pohjoispuolen kamari, paljaat lautaseinät, vanhoista jämistä koottu sisustus ja ikkunasta pilkottava hiljainen kylätie. Ulkoa kantautuu vastaleikatun ruohon haju. Tuulikki on vapaudestaan onnellinen.

Hiljainen kylätie

Lämpöä ja tunnelmaa kesäkamariin

Keittomahdollisuudet on täällä puuhellan varassa. Kaupungissa ikäni asuneena en osaa sitä käyttää. Onneksi on mikro, jolla lämmittää valmisaterioita. On jääkaappi ja pakastin. Kyllä niillä toimeen tulee. Muistinko kertoa miten pelkään hämähäkkejä? Niitä on täällä paljon. Yöllä pelkään varmasti vanhan talon narinaa, mutta vielä enemmän hiirenkokoisia hämähäkkejä, jotka hyökkäävät nukkujan kimppuun. Tovottavasti karaistun nopeasti. Puulämmitteinen sauna löytyy pihapiiristä. Suihkun virkaa toimittaa pihalla oleva puutarhaletku. Siinä sopii sitten peseytyä naapureiden ilona.

Lonkkavaivaisen suosikkituoli
Minulla on pettämätön taipumus ihastua tuoleihin. Tällä hetkellä viehtymyksen kohteena on vanha keinutuoli. Siinä saa lonkat mukavasti liikkeelle, ja mieli rentoutuu yksitoikkoisessa liikkeessä. Tuoli on asettu ikkunalle, niin että voi ajatella ajatuksiaan ja pitää samalla silmällä harvoja kulkijoita. Se on perinteikäs tuoli, jossa pappakin omana aikanaan poltteli piippuaan kylätielle tähyillen.

Jos kantti kestää, niin tällä menolla jatketaan yli juhannuksen aina siihen saakka kun putkiremontin evakko kestää. Paitsi tietysti silloin kun on jotain hoidettavia asioita kaupungissa, ja niitähän kyllä tuntuu kerääntyneen... tiedossa on jo tällä hetkellä ainakin hammaslääkäri, hammaskuva, lääkäriaika ja yhtiökokous. Kuntosalillekin hankin aikaa, joten siellä pitäisi myös ehtiä käydä. Kerran kävin jo kokeilemassa. Vaikeauksia oli vääntäytyä edes laitteisiin, ja aikalailla tyhjillä vastuksilla jouduin kaikki tekemään. Se on nyt semmosta liikeratojen etsimistä vielä. Maalta kaupunkiin on matkaa onneksi vain puolisen tuntia, joten joutaahan täältä useastikin. Sitä paitsi autolla se taittuu helposti.