Olen evakon päättymisestä onnellinen, vaikken kärsinytkään niin paljon kun etukäteen pelkäsin. Näkyvimpänä tuloksena putkiremontista tuli täysin uusittu kylpyhuone, jossa kelpaa huonompi koipisenkin peseytyä. Amme sai lähtöpassit, joten nyt minun ei enää tarvitse matkustaa minnekään päästäkseni suihkuun. Se on iso helpotus tulevia polvioperaatioita ajatellen.
Ennen paluuta on vielä paljon tehtävää. Remppaihmiset tekivät kyllä varsin mallikkaan perussiivouksen, mutta kaltaiselleni yksityiskohtiin takertujalle se ei millään riitä. On siellä oikeastikin betonipölyä jokaisella pinnalla vielä. Koti on siis kuurattava huolella, ja tavarat laitettava paikoilleen. Tarkalla kuurauksella on puhtauden lisäksi toinenkin merkitys. Ehkä sitä voisi pitää jonkinlaisena reviirin merkitsemisenä. Kun koti on ollut pitkään vieraiden hallussa, niin siihen täytyy luoda uudelleen sen oma rikkumaton rauha. Siivous on siihen erinomainen keino. Normaalisti tykkään siivouksesta ja järjestelystä, mutta juuri nyt se on vaikeaa, kun jalat ei toimi vaikka kuinka yritän sen asian johonkin taustalle piilottaa.
Pyrin tietysti tekemään itse niin paljon kun vaan pystyn, mutta selvää on, että apua tarvitaan. Olen ollut siivoamassa jo useampana päivänä. Hillunut satulatuolilla ympäriinsä, ja puhdistanut rätillä sieltä minne olen ulottonut. Imuria ei ole voinut käyttää kun sähköt puuttuu vielä. Puolentoista tunnin ahkeroinnin jälkeen olen niin väsynyt, että loput päivästä kuluu torkkuen. Onneksi lupauksia avusta on tullut. Tavarat haluan laittaa pääsääntöisesti itse paikoilleen, mutta ylähyllyt pysyvät tavoittamattomissa. Joka tapauksessa yksi tämän vuoden suurista palikoista (ja stressinaiheista) asettuu nyt paikoilleen, vaikka putkiremontti yleisissä tiloissa jatkuukin vielä pari kuukautta. Pientä melua on siis edelleen odotettavissa, mutta ei mitään verrattuna purkuvaiheeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti