Askel sinne toinen tänne

Tästä kuukaudesta näyttäisi tulevan sellainen asioiden järjestelykausi. Eikä se mikään ihme olekaan kun kaikkien kodin ulkopuolisten asioiden hoito on ollut hyvin vähäistä tammikuun jälkeen. Hoidettavia asioita on kertynyt, ja ihan mielellään niitä hoitelen. Se rytmittää mukavasti nykyistä elämääni kun on muutaman päivän välein jotain menoa. Onneksi autolla ajaminen sujuu jo ihan luontevasti. Se helpottaa kaikkea liikkumista aivan merkittävästi.

Nyt on hammastarkastuskin saatu suoritetuksi, eikä mitään korjattavaa onneksi löytynyt. Joku epäilyttävä juurenpala oli tosin jäänyt vuosien takaisesta viisaudenhampaiden poistosta, ja hammaslääkäri haluaa vielä kysyä jonkun toisen mielipidettä siihen, mutta ilmeisesti sen ei pitäisi siellä ongelmia aiheuttaa. Sain viimeinkin lähetteen siihen hammaskuvaan (ortopantomogrammi), ja jos se on kunnossa, niin sitten hammaslääkäri antaa tarvittavan lausunnon. Näyttäisi siis siltä, ettei tekonivelille ainakaan hammaspuolelta estettä tule. Lupasi vielä lähettää lausunnon postitse, jottei tarvitse turhaan uutta käyntiaikaa varata. Olipa hyvä, että tämä asia järjestyi näin jouhevan suotuisasti, ja taas on yksi murhe vähemmän. Sillä murheita epäselvät asiat aina ovat.

Tällä viikolla aikatauluihin on muutenkin tullut mukavasti tarkennuksia. Fysioterapia aloitetaan tämän kuun viimeisellä viikolla eikä kyllä hetkeäkään liian aikaisin. Tämän puolentoista viikon aikana, jolloin minulla on ollut varauslupa, olen ollut aivan älyttömän paljon liikkeellä. Kävely ei suju ollenkaan ilman keppejä, eikä jalat muutenkaan oikein pysy menossa mukana, mutta jotenkin en vaan osaa enää hidastaa tahtia. Nyt pitäisi saada kiireesti jotain oikeaa oppia niiden harjoituttamiseen etten vaan vahingossa aiheuta mitään tuhoja. En oikeasti tiedä minkälainen rasitusmäärä olisi sopiva. Kovasti on kipuja ollut sen jälkeen kun liikkeelle lähdin, ja varsinkin aamut ovat vaikeita. Kipulääkkeitä joutuu taas ottamaan säännöllisesti.

Myös leikkausaika tuli. Elokuun 24. päivä näyttäisi tämän hetken tietojen mukaan olevan se kohtalonpäivä, jolloin kirjoitetaan uusi luku elämääni. Se on ratkaiseva luku kävelykykyni kannalta. Paria viikkoa ennen leikkausta on vielä pre-operatiivinen käynti, jolloin saan toivottavasti mahdollisuuden kysellä epäselviksi jääneistä asioista. Se ei kuitenkaan ole lääkäriaika.

Tällä hetkellä eniten mietityttää se, että polveni leikkaava ortopedi ei ole koskaan tutkinut jalkojani. On nähnytkin minut vain viimeisellä sairaalajaksolla kun oli mukana lääkärikierrolla. Silloin asiat meni jotenkin näin: "tämä herra tässä leikkaa sinun polvet" - minulle esitettiin. Ortopedin reaktio tähän oli ilmeetön tuijotus ja tokaisu sängynpohjalla viruvalle lonkkatoipilaalle: "jos toivut". Ehkä kuulin väärin, mutta iso joukko epäilystä siinä tuntui rivin välistä olevan kuultavissa! No, eipä siitä sen enempää. Toinen polviortopedi, joka tulee mukaan leikkaukseen, on kyllä väännellyt polvet pari vuotta sitten, mutta toisaalta silloin ei vielä edes harkittu tekoniveliä. Aikooko se siis oikeasti leikata pelkkien röntgenkuvien perusteella? Tätä mietin. Minulla on siitä aika huonoja kokemuksia polvitähystyksen osalta, jolloin tilanteeni tuli kirurgille yllätyksenä. Niin voi käydä jos ei itse tutki potilasta, vaan katselee vain kuvia ja käy ennen leikkausta piirtelemässä merkit polveen.

No, epäilemättä minusta on enemmän tietoja tarjolla tällä kertaa. Larsenin syndroomasta tiedetään ja liikkuvaa kuvaakin on muistaakseni olemassa. Se on tosin yli parin vuoden takaa, jolloin polveni oli vielä paljon parempi kuin se tällä hetkellä on. Enkä ole ollenkaan varma, että niissä kuvissa tuli silloin ilmi se miten paljon polvet vääntyy sisäsuuntaan. Toivottavasti se ei oikeasti haittaa - vaan tekonivelet on mahdolliset. Mieti miten hankalaa olisi, jos niiden laittamisen mahdottomuus kävisi ilmi vasta siinä vaiheessa kun polvi on jo avattu ja sahailtu. Tässä asiassa EI SAA tulla yllätystä! (Heh, taitaa potilasta vähän jännittää kun miettii tällaisia kivoja kauhuskenaarioita jo nyt).