torstai 13. helmikuuta 2020

Kuntoutusosasto

Kahden puolen viikon mittainen osastojakso on nyt ohi ja paluu arkeen on tapahtunut kiireisesti. Kuinkas muuten. Suoraan osastojaksolta kiiruhdin minuuttiaikataululla allasterapiaan. En halunnut enää peruuttaa sitä, kun sen sovittaminen kohta päättyvään avokuntoutusjaksoon olisi ollut vaikeaa. Olosuhteiden pakosta käyntejä on jäänyt viime tippaan. Hyvä puoli oli, että pääsin kertomaan osastolla tehdyt huomiot tuoreeltaan fysioterapeutille. Niitä riitti ihan kiitettävästi kerrottavaksi. Terapeutti totesi jotenkin niin, että onpa saatu paljon irti sellaista mitä häneltä on mennyt ohi.

Kieltämättä minulle tuli osaston fysioterapeutin kanssa sellainen olo, että tulin sekä kuulluksi että ymmärretyksi. Se on oikeastaan melko harvinainen tunne. Vikoja ja vaivoja on vaan niin käsittämättömän paljon ympäri kehoa, ettei edes tuo kaksi ja puoliviikkoinen riittänyt niiden läpikäymiseen, mutta olen tyytyväinen jaksoon. Ehkä sillä varauksella, että en ole vielä nähnyt mitään tekstejä. Toivon, että ne ovat niin hyviä, että auttavat kuntoutuksen lisäksi myös jatkohoidossa. Se on kyllä aika paljon pyydetty. Jatkokuntoutuksen lähtökohtana tulee edelleen olemaan vartalon syvät lihakset. Tästä on toki myös avoterapeutti lähtenyt liikkeelle. Ensin syvät vatsalihakset ja lantionpohja, totta kai. Minulle ne ovat haaste, koska niiden harjoitukset on varsin tylsiä. Olisi paljon hauskempaa huiskia menemään riuskalla otteella, mutta yritän ryhdistäytyä.

Yksi mielenkiintoisimmista huomioista oli lonkkieni tietyn suunnan liikkeen lähes täydellinen puuttuminen. Olen toki huomannut, että lonkkiin on hiljalleen alkanut tulla enemmän kipuja. Pienellä pelolla mietin, että nytkö jo isompi oirehtiminen sitten taas alkaa. Lonkkien PAO-leikkauksista on aikaa jotakuinkin neljä vuotta. Tulee myös mieleeni lonkkaortopedin ensimmäinen vastaus kun kysyin, että miten kauan lonkat kestää. Viisi vuotta. Sittemmin arviota paikkailtiin epämääräisempiin lukemiin, mutta luulen tuo ensimmäinen vastaus oli rehellisin. No onneksi pääsen lonkkien osalta kuitenkin kävelemään ihan hyvin, joten toivon että saan niille vielä lisäaikaa.

Mutta osastojaksoon palatakseni, se täytti tehtävänsä, vaikka ei tietenkään ole ratkaisu kokonaishoidon puutteeseen. Kuntoutussuunnitelma saatiin kuitenkin tehtyä. Olen tyytyväinen haettaviin määriin. Tarkoitus on hakea fysio-, allas- ja toimintaterapiaa sekä myös laitoskuntoutusjaksoa. Kela sitten päättää mitä päättää. Lääkitystä muokattiin ja sen vaikutusta vielä seurataan. Mukaan osastolta lähti iso joukko erilaisia arkea helpottavia apuvälineitä sekä olkapäätuki ja myös uusi rannetuki. En edes tajunnut miten sopimaton vanha rannetuki jo oli, kun olin siihen niin tottunut. Sen myötä pyysin toisen uusimista terveyskeskuksen kautta, sillä se on vähän hankalampi, sillä olkatuen kyynärvarsiosan vuoksi siihen on löydettävä lyhyt tuki.

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Kotilomalla


Puolentoista viikon kuntoutuksen jälkeen tulin viikonlopuksi kotiin, kun osastolla ei ruokailua lukuunottamatta ole juuri toimintaa viikonvaihteessa. En ole tällä hetkellä niin huonossa kunnossa, että jaksaisin makailla sairaalaolosuhteissa huvikseni. Omaan piikkiinhän nämä kesken hoitojakson tehdyt matkat menee, mutta kotona on kuitenkin hyvä olla. Mitäpä siitä, että vettä tuli koko loman ajan. Ei siis sää oikein suosinut ulkoilua, vaikkei se sitä estänytkään. Nyt paluun lähestyessä aurinkokin näyttäytyy.

Osastolla on tarkoitus kajota terveyskeskuksessa loppuvuonna tehtyyn kuntoutussuunnitelmaan. Sen ongelmana oli ainakin sen lyhyys. Se oli tehty vain vuodeksi, vaikka kuntoutustarpeeni tulee aivan selkeästi jatkumaan. Suunnitelman käytännön ongelmana oli myös se, että voimassa oleva suunnitelma huomioiden sen pituus jäi vajaaseen vuoteen, eikä Kela myönnä alle vuoden kuntoutuksia, joten se olisi luultavasti hylätty suoraan. Joskin annoin asiasta palautetta myös tk-lääkärille, joka lupasi tarkistaa päivämääriä. Kelan kanssa on oltava niin äärimmäisen tarkka.

Pohdinnan ja hoidon kohteena on ollut myös olkapään tilanne. Siihen on nyt kokeiltu uudenlaista teippausta ja myös sähköä (tens) kivunhallintaan. Sähköstä ei juuri ollut apua, mutta se ei ole ihme, sillä siinä on niin selkeä vika ja kipukin on ehtinyt olemaan siinä jo aika pitkään. Sen sijaan alaselän ja siitä lonkkiin ja ylipäätään jalkaan säteilevään kipuun sain apua sähköstä. Se on huojentava tunne, kun päiväkausia nakertanut särky laantuu. Vaikutus ei ensimmäisellä kerralla kestänyt kuin parikymmentä minuuttia, mutta se oli kuulemma hyvä tulos. Tällä hetkellä vaikutus on muutaman tunnin luokkaa.

Olkapäähän on kokeiltu myös lihaksia aktivoivaa sähköhoitoa. Se toimi juuri niinkuin pitikin, mutta tietysti se vaatisi säännöllistä käyttöä. En siis pysty olkapään ja kyynärpään kivun takia tekemään olkapäälle mitään harjoituksia (paitsi altaassa jotain pientä), joten sen lihaksia kokeillaan aktivoida tällä tavalla. Aika näyttää miten tämä toimii, jos saan hankittua itselle tuollaisen laitteen. Joka tapauksessa on hyvä, että olkapäälle on nyt vihdoin edes mietitty jotain ratkaisuja. Tärkeää on, että konservatiivinen hoitolinja on todella hoitolinja eikä pelkkä hoitamatta jättäminen.

Kokeilussa on viikon ajan ollut myös olkapäätuki, jossa on kyynärvarressa mansetti. Yllättäen löytyi siis malli, joka on täysin sopiva ilman mitään muutostöitä. Mielenkiintoista, että löytyi, sillä luulin että kaikki markkinoiden mallit käyntiin läpi jo viime keväänä. Tämä on ensimmäinen tässä kokoluokassa. Luultavasti minulle on siis kokeiltu liian isoja tukia. Tuki ei varsinaisesti auta olkapäätä takaisin sijoilleen, mutta käsi ei myöskään roiku mukana täysin holtittomasti. Uskon, että sen käytöstä olisi ainakin kipua lievittävää hyötyä ja ehkä se myös estäisi lisätuhot.