Kuntoutusosasto

Kahden puolen viikon mittainen osastojakso on nyt ohi ja paluu arkeen on tapahtunut kiireisesti. Kuinkas muuten. Suoraan osastojaksolta kiiruhdin minuuttiaikataululla allasterapiaan. En halunnut enää peruuttaa sitä, kun sen sovittaminen kohta päättyvään avokuntoutusjaksoon olisi ollut vaikeaa. Olosuhteiden pakosta käyntejä on jäänyt viime tippaan. Hyvä puoli oli, että pääsin kertomaan osastolla tehdyt huomiot tuoreeltaan fysioterapeutille. Niitä riitti ihan kiitettävästi kerrottavaksi. Terapeutti totesi jotenkin niin, että onpa saatu paljon irti sellaista mitä häneltä on mennyt ohi.

Kieltämättä minulle tuli osaston fysioterapeutin kanssa sellainen olo, että tulin sekä kuulluksi että ymmärretyksi. Se on oikeastaan melko harvinainen tunne. Vikoja ja vaivoja on vaan niin käsittämättömän paljon ympäri kehoa, ettei edes tuo kaksi ja puoliviikkoinen riittänyt niiden läpikäymiseen, mutta olen tyytyväinen jaksoon. Ehkä sillä varauksella, että en ole vielä nähnyt mitään tekstejä. Toivon, että ne ovat niin hyviä, että auttavat kuntoutuksen lisäksi myös jatkohoidossa. Se on kyllä aika paljon pyydetty. Jatkokuntoutuksen lähtökohtana tulee edelleen olemaan vartalon syvät lihakset. Tästä on toki myös avoterapeutti lähtenyt liikkeelle. Ensin syvät vatsalihakset ja lantionpohja, totta kai. Minulle ne ovat haaste, koska niiden harjoitukset on varsin tylsiä. Olisi paljon hauskempaa huiskia menemään riuskalla otteella, mutta yritän ryhdistäytyä.

Yksi mielenkiintoisimmista huomioista oli lonkkieni tietyn suunnan liikkeen lähes täydellinen puuttuminen. Olen toki huomannut, että lonkkiin on hiljalleen alkanut tulla enemmän kipuja. Pienellä pelolla mietin, että nytkö jo isompi oirehtiminen sitten taas alkaa. Lonkkien PAO-leikkauksista on aikaa jotakuinkin neljä vuotta. Tulee myös mieleeni lonkkaortopedin ensimmäinen vastaus kun kysyin, että miten kauan lonkat kestää. Viisi vuotta. Sittemmin arviota paikkailtiin epämääräisempiin lukemiin, mutta luulen tuo ensimmäinen vastaus oli rehellisin. No onneksi pääsen lonkkien osalta kuitenkin kävelemään ihan hyvin, joten toivon että saan niille vielä lisäaikaa.

Mutta osastojaksoon palatakseni, se täytti tehtävänsä, vaikka ei tietenkään ole ratkaisu kokonaishoidon puutteeseen. Kuntoutussuunnitelma saatiin kuitenkin tehtyä. Olen tyytyväinen haettaviin määriin. Tarkoitus on hakea fysio-, allas- ja toimintaterapiaa sekä myös laitoskuntoutusjaksoa. Kela sitten päättää mitä päättää. Lääkitystä muokattiin ja sen vaikutusta vielä seurataan. Mukaan osastolta lähti iso joukko erilaisia arkea helpottavia apuvälineitä sekä olkapäätuki ja myös uusi rannetuki. En edes tajunnut miten sopimaton vanha rannetuki jo oli, kun olin siihen niin tottunut. Sen myötä pyysin toisen uusimista terveyskeskuksen kautta, sillä se on vähän hankalampi, sillä olkatuen kyynärvarsiosan vuoksi siihen on löydettävä lyhyt tuki.