maanantai 30. marraskuuta 2020

Leikkaus lähestyy


Reilu viikko leikkaukseen. Tietysti tässä vaiheessa on sanottava, että näillä näkymin, sillä monen osasen on vielä osuttava kohdalleen. Itse alan olla kyllästynyt odottamaan, joten nyt ihan todella toivon, että homma hoituu. Yli kaksi vuotta poikkeavaa ja vaikeaa kipua kyynärpäässä alkaa olla tarpeeksi. Kunpa kädestä tulisi edes vähän parempi. Melko maltillisin toivein siis lähden liikkeelle. Käden ongelmat on kokonaisuutena niin moninaiset, että pelkkä kyynärpään korjaus ei välttämättä riitä tuomaan kovin suurta toiminnallista lisää, mutta jospa sen kipu edes häviäisi.

Jotenkin epävarmalta leikkauksen toteutumisesta, määriteltyyn aikaan, sairaanhoitaja soittaessaan kuulosti. Ajat ovat nyt sellaiset, että epävarmuuksia on normaaliakin enemmän. Kertoi kuitenkin, että komponentit on saapuneet. Eli siitä ei mahdolliset viivästykset johdu. Leikkaukseen tulee mukaan maahantuojan edustaja ja pari ortopedia. Samat ortopedit kuin edellisessä kyynärpään leikkauksessa. Reumaortopedian puolella siis pysytään. Sairaanhoitajan mukaan leikkauksesta on tulossa pitkä. Yllätyksiä voi kai uusinnoissa helpommin tulla.

Leikkausta edeltävä haastattelu tehtiin tällä kertaa puhelimitse, sillä uusia röntgenkuvia ei enää tarvittu. Kävin vain labroissa etukäteen ja asia oli selvä. Labroista ei mitään erityistä pistänyt silmään, paitsi omaan silmään otti edelleen alaspäin valuva hemoglobiiniarvo. Viitearvoissa se on silti kirkkaasti, mutta pudotus on matkan varrella ollut yli 20 yksikköä. Kenties sillä on jotain tekemistä jatkuvan väsymykseni kanssa tai sitten ei. Ensin pitäisi varmaan saada parempaan kuntoon nukkuminen kokonaisuutena. Siis ennen kuin alkaa etsiä syytä mistään muualta.

Verikokeen ottaminen kävi tällä kerralla (poikkeuksellisesti) suhteellisen mukavasti. Aikansa asiaa tarkasteltuaan näytteenottaja kävi suoraan kiinni kämmenselkään ja sai yhdellä pistolla tiristettyä tarpeellisen määrän verta. Hieno suoritus. Niin ei ole käynyt pitkään aikaan. Myös kokeen käytännön järjesty kävi näppärästi, kun hoidin homman samalla reissulla kun olin kasvaimen kontrollikuvassa. 

Magneettikuvan tuloksen kävin kuulemassa viime viikolla. Samalla alue paineltiin eikä siinä eikä myöskään kuvassa näkynyt mitään huomionarvoista. Magneettikuva oli jälleen kerran aavistuksen "tärähtänyt", sillä kaularangan metallit tekevät häiriötä. Ilmeisesti kuvanlaatu kuitenkin riittää tulkintaan. Hyvin nopea käynti, jossa seuraavaa magneettikuvaa suunniteltiin vuoden päähän. Tässä vaiheessa puutuin tilanteeseen, ja kysyin kesäisestä patologin lausunnosta, jossa oli mahdollisesti nähty kasvaimen residuaali. Tilanne aavistuksen koominen, sillä minusta näytti siltä, että kaikki paikallaolijat (lääkäri, harjoittelija ja sairaanhoitaja) ikäänkuin jännittyivät yhtäaikaisesti sanan residuaali kohdalla.

Ehkä odottamattomat yllätykset vastaanotolla ei ole kovin toivottuja. Kysymystäni seurasi kiivas lausunnon etsintä koneilta, ja kyllä vaan lausunto löytyi. Siitä löytyi myös tuo pysähdyksen aiheuttanut sana. Lausuntoa ei ilmeisesti ollut lukenut kukaan. Toivon, että tällaiset tapaukset saavat sairaalan suorittamaan omavalvontaa, jotta näiltä jatkossa vältyttäisiin. No, lääkäri kuitenkin päätti viedä tapaukseni ns. ongelmatapaustyöryhmään, joka sattui kokoontumaan samana päivänä. Sittemmin lääkäri soitti ja kertoi, että seuraavaa kontrollikuvaa oli päätetty aikaistaa puolen vuoden kohdalle.

Nyt kasvain on osaltani omalla hyllyllään eikä se paina mieltäni. Voin siis keskittyä suoriutumaan tulevasta kyynärpään leikkauksesta ja yrittää toipua siitä mahdollisimman jouhevasti. Tulevaan osastojaksoon saatiin myös sisällytettyä polvien kontrollikuvat. Alunperin minulla oli aika niihin päivää ennen leikkausta samassa paikassa. Olisin siis joutunut tekemään parinsadan kilometrin lenkin pelkän röntgenkuvan vuoksi. Hienoa, että tässä on järki pelissä. Se rauhoittaa mukavasti leikkausta edeltävän päivän. Kaikki lepopäivät on tervetulleita.

tiistai 17. marraskuuta 2020

Joko nyt onnistuu?


Odottelen yhä aikaa siihen, että ehtisin taas keskittyä enemmän kirjoitteluun, mutta sitä ei vaan tunnu löytyvän lukuisien käyntiaikojen ja yhä vain vaivaavan väsymyksen puristuksessa. Nyt kuitenkin näen valoa tunnelin päässä niinkin nurinperisellä tavalla, että leikkausaika kyynärpään tekonivelen uusintaan on saapunut. Se on vajaan kuukauden päästä. Siihen asti vedän täysillä, mutta toipumisaikana on sitten mahdollisuus ottaa hetken rennosti. Siis niin rennosti kuin niissä tai näissä olosuhteissa pystyy. Mielikuvassa näen itseni lepuuttamassa olemustani, vaikka hyvin tiedän, ettei leikkauksesta toipuminen ole mikään lepoloma. Leikkauksen kulusta riippuen voi olla vaikka mitä mutkaa matkassa.

Ei varmaan pitäisi, mutta väistämättä mieleen tulee mutkat matkassa. En varsinaisesti ole huolissani tai jännittynyt, mutta kokemukseni mukaan aina tulee jotain ongelmaa. Milloin äärimmäistä kipua, milloin pettää sydän ja menee näkö, milloin tulee keuhkoveritulppa, milloin nielemisvaikeuksia tai milloin leikkaushaava jumittaa auki puoli vuotta. En halua edes kuvitella mitä seuraavaksi. Mene siinä sitten leikkaukseen huolettomin mielin. Niin menenkin. Täytyyhän joskus osua muuallekin kuin tähän ongelmamagneettiin.

Magneetista saan sopivan aasinsillan vaihtaa aihetta. Niskasta leikatun kasvaimen vuosi päivä on ohitettu. Viime viikolla oli aika magneettikuvaan, ja ensi viikolla olisi siihen liittyvä aika plastiikkakirurgille. Toivottavasti kaikki on kunnossa, sillä voimavaroja tuolle ns. ylimääräisenä pitämälleni vaivalle ei oikein riittäisi. Ihan pienen mietteen aiheuttaa tosin patologin lausunto koskien sitä haavan sulkemisessa poistettua osaa. Minun piti saada tulokset postitse, mutta ei sitä koskaan kuulunut. Unohdin siis koko asian. Jokin aika sitten törmäsin kuitenkin tuohon lausuntoon Kannassa. Se oli hyvin vaikeaselkoinen, mutta lopulta sain siitä irti sen tapaisen lauseen, että sopisi olemaan kasvaimen residuaali.

Residuaali tarkoittanee jäännöstä tai jäljellä olevaa. Eli tulkitsen tämän nyt omavaltaisesti niin, että vaikka kasvain poistettiin vuosi sitten ongelmitta, kokonaisena ja hyvällä marginaalilla, niin sinne olisi siitä huolimatta jäänyt kasvainta. Ehkäpä tuo jäännös piti haavaa auki. Joku syy on oltava, kuten kirurgi siitä asiasta keväällä totesi. Koepalasta kasvainjäännöstä ei kuitenkaan löytynyt. Toisaalta "sopisi olemaan" ei ole ehdottoman varma. Kuitenkin residuaalisessa tapauksessa haavan sulku olisi ollut hyvä tehdä leikkaussalissa, lisäten marginaalia. Näillä nyt kuitenkin mennään. Toivoa voi vaikka mitä, mutta asia selvinnee aikanaan. Niin kuin kaikki.