tiistai 29. kesäkuuta 2021

Pitkästä aikaa


Tuli pidettyä suunnittelematonta taukoa. Se on ollut hyväksi. On ollut hirveä "kiire". Erilaisia tapaamisia yksi tai useampi arkipäiville. Niistä suurin osa jotain terveyteen, sairauteen tai kuntouttamiseen liittyvää. Vaikka tapaamiset ei sinällään lohkaise päivästä kovin isoa osaa, niin minulta ne vievät aina kaikki voimat. Sen jälkeen kaikki liikenevät voimavarat on tullut käytettyä lähinnä ulkona tai mahdollisuuksien mukaan luonnossa kulkemiseen, sillä sillä on suotuisa vaikutus stressitasojen purkuun. Vaikka tapaamisia on ollut paljon, niin mitään erityistä kerrottavaa niistä ei ole. Hiljaista puurtamista.

Jos muistan oikein niin viimeksi kirjoittaessani ei Kelan kuntoutuspäätöstä ollut vielä tullut. Sen saaminen kesti huomattavan pitkään. Hakemus oli juuttunut jonottamaan lääkärinarvioon, jostain ihmeen syystä. Se oli kuitenkin vain jatkohakemus, jossa ei haettu mitään uutta. Lopulta soitin Kelaan ja sain tuupattua jumittuneen hakemuksen eteenpäin. Soiton jälkeen päätös tuli nopeasti. Tämä kausi jatketaan toimintaterapialla, fysioterapialla ja allasterapialla. Ne ovat nyt olleet käynnissä jo hyvän aikaa. Ihan parasta oli ehtiä jokunen kerta altaaseen ennen uimahallin kesätaukoa.

Sattumaa tai ei, niin kuntoutustauosta lähtien olen kärvistellyt niska- ja yläselkäongelmien kanssa. Jumitusta ei ole saatu hallintaan. Niiden kunto haittaa taas nukkumista, ja päänsäryt ovat alkaneet olla jokapäiväisiä. Säteilykipua korvaan ja silmän yläpuolelle. Vähän niin kuin ennen vanhaan. Siis ennen kaularangan yläosan jäykistystä. Olen yrittänyt kaikenlaisia kikkoja tietoisesta rentoutuksesta tyynynvaihtoralliin. Olen valellut niskaan jos jonkunlaista mömmöä ja salvaa, mutta voittajaa ei ole löytynyt. Hukun kohta erilaisiin tyynyihin. Osa valinnoista on ollut sellaisia, että olen aamulla herännyt ankaraan huimaukseen. Uusin hankinta on ollut höyhentyyny. Se on nyt ollut käytössä muutaman viikon eikä tunnut olevan ihan nappivalinta, mutta ei kyllä huonoinkaan.

Mitäs muuta... hyviä asioitakin on tullut ilmi. Kasvaimen kontrollissa ei havaittu uutta kasvua. Sen osalta seuraava kontrolli magneettikuvineen sovittiin ensin vuoden päähän, mutta sitten lähtöni jälkeen lääkäri muutti mielensä ja päätti, että kontrolli on sittenkin tarpeen jo puolen vuoden päästä. Uskon, että tässä nyt varmistellaan vuosi sitten heiltä lukematta jäänyttä patologinlausuntoa, jonka mukaan haavansulusta otetusta näytteestä löytyi kasvaimen jäänteitä.

Myös kyynärpään puolivuotistarkistuksessa kaikki näytti kuvan perusteella olevan erinomaisella tolalla. Myös tuntuma kyynärpäässä vastaa kuvan antia. Se on hyvä! Se alkaa olla käsinivelistäni paras. Tuo viimeinen väittämä ehkä kertoo kyllä enemmän noiden muiden nivelten onnettomasta tilasta kuin tekonivelen erinomaisuudesta, mutta kuitenkin. Yksi kunnossa. 

Olkapääkin kuvattiin samalla reissulla. Siitä asiasta ortopedi lupasi konsultoida olkaortopedeja, ja soittaa sitten. Ja soittikin. Oli kuitenkin puhe siinä vastaanotolla, että hyviä vaihtoehtoja ei olkapään osalle ole. Luudutus olisi kaiketi ainoa mitä voitaisiin operoimalla tehdä eikä siihen ole syytä lähteä ilman huolellista harkintaa. Sillä on iso vaikutus arkeen. Lopulta kysymys on siitä, että pärjäänkö olkapään kanssa tällaisenaan? Se ei ole paikallaan ja sitä särkee alati, mutta siinä on jäljellä jonkunlainen liikerata, jolla osallistua arjen toimintoihin. Asia etenee nyt niin, että menen näyttäytymään olkaortopedin vastaanotolle. Syyskuussa sitten.

Jos luudutukseen joskus lähdetään, niin päätöksen täytyy olla epäröimätön. Esim. juuri tällä hetkellä suurempi polte käy toisesta olkapäästä. Se menee sijoiltaan tämän tästä pitkin päivää. Se on tärkein käyttökäsi. Koko käden kunto aiheuttaa huolta, sillä myös sen käden kyynärpää on alkanut oireilla enemmän, ja sitten siinä on rystysen sijoiltaanmeno-ongelma, jonka ratkaisu olisi myöskin luudutus. Kun mietin tulevaisuutta, ja kokonaisuutta, niin ehkä pitää vaan kestää. Toimintaterapeutti on tuonut hyvää näkökulmaa silloin kun mietin vaihtoehtojen vaikutusta toiminnallisuuteen ja pärjäämiseen arjessa. Nämä ovat kyllä niitä kohtia, jolloin kaipaisin kokonaisuutta asiantuntevasti hoitavaa lääkäriä, mutta sellaisen perään on turha huhuilla kun tarjolla on eioota.