torstai 23. heinäkuuta 2020

Yllättävä tutkimustulos


Sairaudesta ei saa koskaan lomaa, mutta toisinaan on sentään vähemmän menoja siihen liittyen. Minulle tuo vähempi koitti tällä viikolla. Tässä on parin viikon jakso, jolloin terapiat ovat lomalla samaan aikaan eikä mitään muitakaan aikoja mihinkään ole. Elokuu näyttääkin sitten ihan erilaiselta, mutta sen tuumailu ei ole tämän päivän asia, sillä nyt saan pari viikkoa keräillä itseäni kasaan, ja vahvistaa kestävyyttäni niin henkiseltä kuin ruumiilliselta puolelta syksyn koitoksiin.

Lomissa on hyvänä ja huonona puolena se, että myös avustaja lomailee. On lomaillut jo reilut pari viikkoa, joten olen saanut testailla omatoimisuuttani. Se on ollut avartavaa, sillä välillä (tai useinkin) mietin, että tarvitsenko todella avustajaa? Tämän kahden viikon kokemuksen perusteella sanoisin, että kyllä tarvitsen. Siinä vaan käy niin, että kun avustaja todella hoitaa puolestani raskaimmat kantamiset ja kurottamiset yms., niin minusta tuntuu että ne tulevat jotenkin itsestään tehdyksi ja sorrun ajattelemaan, että eihän tässä nyt niin paljoa tehtävää ole.

Tosiasiassa käytetyt avustajatunnit ovat vähän kasvaneet keväästä lähtien. Osittain se tarkoittaa sitä, että on ollut harvinaisempia tehtäviä tehtävänä, mutta ei se pelkästään siitä johdu. Olisin toki voinut hakea avustajalle kesälomittajaa, mutta en halunnut. Tämä on taas ollut tärkeä palaute todellisuudesta. Iltaisin koko ruumista särkee päivän raatamisen jäljiltä. Avustajaan verrattuna minulta menee moninkertainen aika töiden suorittamiseen. Alkuun valmista tuli vasta vuorokauden jo vaihtuessa, mutta nyt olen laskenut vaatimustasoa, jotta jaksan tehdä muutakin. Toisaalta olen nauttinut saadessani puuhailla hiljakseen ja pysähtyessäni välillä sellaisten kohteiden äärellä, joita avustaja ei käy läpi.

Juuri ennen lomaa oli vielä ENMG eli hermoratatutkimus. Ei mikään suosikki tutkimusten joukossa. Luulin, että se tehdään vain oikeaan käteen eikä siis tuohon syksyllä leikattavaan. Tutkimus tehtiin tk-lääkärin lähetteellä. Oikeassa kädessä on puutumista, pistelyä, kömpelyyttä ja vaihtelevia tuntopuutoksia. Ei sen enempää kuin ennenkään. Kyseinen tutkimus on tuon oirekuvan takia tehty jokunen vuosi sitten, mutta ei siitä silloin syy selvinnyt. Eikä nytkään. Tällä kertaa tutkimus liittyi jotenkin siihen, että tk-lääkärin on tarkoitus tehdä lähete käsikirurgille etusormen rystysen jatkuvan sijoiltaanmenon tms. ja siitä aiheutuvan rasituskivun takia. Röntgenkuva ei valaissut asiaa. Kuvasta pystyi näkemään vain peukalon alimman nivelen nivelrikon. Sen sijaan etusormen ongelma on kliinisesti todettavissa. En tiedä, millä tavalla ENMG:n tulos (olisi se ollut mikä hyvänsä) liittyy tuohon vaivaan, mutta näin se meni.

Sen sijaan yllätys oli, että tk-lääkäri oli pyytänyt myös vasemman käden testaamista. Se tutkimus paljasti muutoksia. Ei lääkäri tuloksia tarkemmin selostanut, sillä se on lähettävän lääkärin tehtävä; olen siis tarinoimassa vajain tiedoin. Ääreishermoissa ei ilmeisesti ole vikaa. Sen sijaan tiettyjen lihasten toiminta oli hiljaista. Se sopii kuvaan, sillä käsi on voimiltaan hyvin heikko. Usein toisella kädellä autettava. Yllättävä osuus oli se, että ongelma tulisi kaularangasta. Sehän tarkoittaisi, että kaularangassa olisi tapahtunut jotain sitten vuonna 2018 tehdyn kaularankaleikkauksen, jonka jälkeen kaikki voimat olivat entisellään. Se tarkoittaisi myös sitä, että tuleva leikkaus kyynärpäähän ei tule olemaan ratkaisu käden ongelmiin. Herää myös kysymys, että voidaanko kättä edes leikata (siis väännellä kaularankaa nukutuksen yhteydessä) ennen kuin on selvitetty onko kaularangassa oikeasti sellainen vika, joka on osittain halvaannuttanut käden.

maanantai 6. heinäkuuta 2020

Kiinni on


Lähes seitsemän kuukautta se otti. Ajattelin ensin kirjoittaa otsikoksi, että kiinni on ja pysyy, mutta sitten tuumasin sen osoittavan liiallista varmuutta asiassa, joka on kaikkea muuta. Tietysti toivon, ettei kasvaimen eikä kaularankaleikkauksenkaan jäljiltä tulleita arpia tarvitse enää ikinä lähteä aukomaan, mutta molemmat ovat sen verran epävarmoissa kantimissa, että parasta olla vaan tyytyväinen, että juuri tällä hetkellä ovat kiinni.

Sulkemisen jälkeisenä iltana vähän epäilytti kun katsoin veristä sidosta, että tuliko mentyä ojasta allikkoon, mutta kyllä se lopulta kiinni pysyi. Juuri ennen juhannusta sain otettua teipit pois. Haavassa oli sulavat ompeleet, jotka saivat sen paranemaan paljon siistimmin kuin normilangoilla. Miksiköhän sulavia ei käytetä useammin? Ovat mukavan vaivattomia kantajalleen. Teipittömänä on ollut kevyt kulkea, vaikka niska kiristää kaikin tavoin tuolta arven puolelta. Siellä ilmenee myös ajoittainen terävä kirvellys, jonka aiemmin luulin johtuvan avoimesta haavasta, mutta ilmeisesti kyse on jostain muusta.

Niskassa on myös pahoja lihasjumeja. Sitä ei ole voitu käsitellä kunnolla tässä kuukausien mittaan eikä varmaan vielä vähään aikaan, sillä tuoreen arven vetolujuus ei ole normaalin ihon tasolla. Lisäksi iho arven ympärillä kiristää aika lailla. Siitä jouduttiin ottamaan pois kaistale ihoa, jotta huono kohta saatiin poistettua. Niinpä iho on entistäkin pinkeämpi. Haava ei todennäköisesti olisi parantunut ilman uudelleen sulkua, sillä iho oli ohentunutta ja tuon mainitun pinkeyden takia se olisi aina revennyt uudelleen. Tai ainakin se olisi ottanut vielä pitkän aikaa, ja arvesta olisi tullut epämääräinen. Nyt siitä tuli varsin siisti.

Kasvaimen osalta seuraava etappi on marraskuussa otettava magneettikuva ja sitä seuraava lääkäriaika. Tai oikeastaan vielä ennen sitä pitäisi tulla patologin vastaus tuosta poistetusta kohdasta. Muuten suhtaudun kasvaimeen edelleen lähinnä polulta poikkeamisena. Kuin harmillisena pysähdyksenä kiireen keskellä.

Sen verran utelias olin, että googlasin viimein, että millaisesta kasvaimesta oli kysymys, kun sitä vielä tarvitsee seurata. Tämä hetki tuntui sopivalta. Nyt kun tunnen viimein olevani voitolla. Harvinaiseksi se osoittautui, jopa harvinaisemmaksi kuin Larsenin syndrooma. Kävi ilmi, että kyseessä on geenivirheen aiheuttama fibroottinen kasvain, joka voi tunkeutua agressiivisesti ympäröiviin kudoksiin. Uusiminen on tavallista myös onnistuneen poiston jälkeen. Saapa siis nähdä kumpi taiston lopulta voittaa, mutta tämä hetki on minun.