Kiinni on

Lähes seitsemän kuukautta se otti. Ajattelin ensin kirjoittaa otsikoksi, että kiinni on ja pysyy, mutta sitten tuumasin sen osoittavan liiallista varmuutta asiassa, joka on kaikkea muuta. Tietysti toivon, ettei kasvaimen eikä kaularankaleikkauksenkaan jäljiltä tulleita arpia tarvitse enää ikinä lähteä aukomaan, mutta molemmat ovat sen verran epävarmoissa kantimissa, että parasta olla vaan tyytyväinen, että juuri tällä hetkellä ovat kiinni.

Sulkemisen jälkeisenä iltana vähän epäilytti kun katsoin veristä sidosta, että tuliko mentyä ojasta allikkoon, mutta kyllä se lopulta kiinni pysyi. Juuri ennen juhannusta sain otettua teipit pois. Haavassa oli sulavat ompeleet, jotka saivat sen paranemaan paljon siistimmin kuin normilangoilla. Miksiköhän sulavia ei käytetä useammin? Ovat mukavan vaivattomia kantajalleen. Teipittömänä on ollut kevyt kulkea, vaikka niska kiristää kaikin tavoin tuolta arven puolelta. Siellä ilmenee myös ajoittainen terävä kirvellys, jonka aiemmin luulin johtuvan avoimesta haavasta, mutta ilmeisesti kyse on jostain muusta.

Niskassa on myös pahoja lihasjumeja. Sitä ei ole voitu käsitellä kunnolla tässä kuukausien mittaan eikä varmaan vielä vähään aikaan, sillä tuoreen arven vetolujuus ei ole normaalin ihon tasolla. Lisäksi iho arven ympärillä kiristää aika lailla. Siitä jouduttiin ottamaan pois kaistale ihoa, jotta huono kohta saatiin poistettua. Niinpä iho on entistäkin pinkeämpi. Haava ei todennäköisesti olisi parantunut ilman uudelleen sulkua, sillä iho oli ohentunutta ja tuon mainitun pinkeyden takia se olisi aina revennyt uudelleen. Tai ainakin se olisi ottanut vielä pitkän aikaa, ja arvesta olisi tullut epämääräinen. Nyt siitä tuli varsin siisti.

Kasvaimen osalta seuraava etappi on marraskuussa otettava magneettikuva ja sitä seuraava lääkäriaika. Tai oikeastaan vielä ennen sitä pitäisi tulla patologin vastaus tuosta poistetusta kohdasta. Muuten suhtaudun kasvaimeen edelleen lähinnä polulta poikkeamisena. Kuin harmillisena pysähdyksenä kiireen keskellä.

Sen verran utelias olin, että googlasin viimein, että millaisesta kasvaimesta oli kysymys, kun sitä vielä tarvitsee seurata. Tämä hetki tuntui sopivalta. Nyt kun tunnen viimein olevani voitolla. Harvinaiseksi se osoittautui, jopa harvinaisemmaksi kuin Larsenin syndrooma. Kävi ilmi, että kyseessä on geenivirheen aiheuttama fibroottinen kasvain, joka voi tunkeutua agressiivisesti ympäröiviin kudoksiin. Uusiminen on tavallista myös onnistuneen poiston jälkeen. Saapa siis nähdä kumpi taiston lopulta voittaa, mutta tämä hetki on minun.