Sairaudesta ei saa koskaan lomaa, mutta toisinaan on sentään vähemmän menoja siihen liittyen. Minulle tuo vähempi koitti tällä viikolla. Tässä on parin viikon jakso, jolloin terapiat ovat lomalla samaan aikaan eikä mitään muitakaan aikoja mihinkään ole. Elokuu näyttääkin sitten ihan erilaiselta, mutta sen tuumailu ei ole tämän päivän asia, sillä nyt saan pari viikkoa keräillä itseäni kasaan, ja vahvistaa kestävyyttäni niin henkiseltä kuin ruumiilliselta puolelta syksyn koitoksiin.
Lomissa on hyvänä ja huonona puolena se, että myös avustaja lomailee. On lomaillut jo reilut pari viikkoa, joten olen saanut testailla omatoimisuuttani. Se on ollut avartavaa, sillä välillä (tai useinkin) mietin, että tarvitsenko todella avustajaa? Tämän kahden viikon kokemuksen perusteella sanoisin, että kyllä tarvitsen. Siinä vaan käy niin, että kun avustaja todella hoitaa puolestani raskaimmat kantamiset ja kurottamiset yms., niin minusta tuntuu että ne tulevat jotenkin itsestään tehdyksi ja sorrun ajattelemaan, että eihän tässä nyt niin paljoa tehtävää ole.
Tosiasiassa käytetyt avustajatunnit ovat vähän kasvaneet keväästä lähtien. Osittain se tarkoittaa sitä, että on ollut harvinaisempia tehtäviä tehtävänä, mutta ei se pelkästään siitä johdu. Olisin toki voinut hakea avustajalle kesälomittajaa, mutta en halunnut. Tämä on taas ollut tärkeä palaute todellisuudesta. Iltaisin koko ruumista särkee päivän raatamisen jäljiltä. Avustajaan verrattuna minulta menee moninkertainen aika töiden suorittamiseen. Alkuun valmista tuli vasta vuorokauden jo vaihtuessa, mutta nyt olen laskenut vaatimustasoa, jotta jaksan tehdä muutakin. Toisaalta olen nauttinut saadessani puuhailla hiljakseen ja pysähtyessäni välillä sellaisten kohteiden äärellä, joita avustaja ei käy läpi.
Juuri ennen lomaa oli vielä ENMG eli hermoratatutkimus. Ei mikään suosikki tutkimusten joukossa. Luulin, että se tehdään vain oikeaan käteen eikä siis tuohon syksyllä leikattavaan. Tutkimus tehtiin tk-lääkärin lähetteellä. Oikeassa kädessä on puutumista, pistelyä, kömpelyyttä ja vaihtelevia tuntopuutoksia. Ei sen enempää kuin ennenkään. Kyseinen tutkimus on tuon oirekuvan takia tehty jokunen vuosi sitten, mutta ei siitä silloin syy selvinnyt. Eikä nytkään. Tällä kertaa tutkimus liittyi jotenkin siihen, että tk-lääkärin on tarkoitus tehdä lähete käsikirurgille etusormen rystysen jatkuvan sijoiltaanmenon tms. ja siitä aiheutuvan rasituskivun takia. Röntgenkuva ei valaissut asiaa. Kuvasta pystyi näkemään vain peukalon alimman nivelen nivelrikon. Sen sijaan etusormen ongelma on kliinisesti todettavissa. En tiedä, millä tavalla ENMG:n tulos (olisi se ollut mikä hyvänsä) liittyy tuohon vaivaan, mutta näin se meni.
Sen sijaan yllätys oli, että tk-lääkäri oli pyytänyt myös vasemman käden testaamista. Se tutkimus paljasti muutoksia. Ei lääkäri tuloksia tarkemmin selostanut, sillä se on lähettävän lääkärin tehtävä; olen siis tarinoimassa vajain tiedoin. Ääreishermoissa ei ilmeisesti ole vikaa. Sen sijaan tiettyjen lihasten toiminta oli hiljaista. Se sopii kuvaan, sillä käsi on voimiltaan hyvin heikko. Usein toisella kädellä autettava. Yllättävä osuus oli se, että ongelma tulisi kaularangasta. Sehän tarkoittaisi, että kaularangassa olisi tapahtunut jotain sitten vuonna 2018 tehdyn kaularankaleikkauksen, jonka jälkeen kaikki voimat olivat entisellään. Se tarkoittaisi myös sitä, että tuleva leikkaus kyynärpäähän ei tule olemaan ratkaisu käden ongelmiin. Herää myös kysymys, että voidaanko kättä edes leikata (siis väännellä kaularankaa nukutuksen yhteydessä) ennen kuin on selvitetty onko kaularangassa oikeasti sellainen vika, joka on osittain halvaannuttanut käden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti