torstai 25. kesäkuuta 2020

Toimintaterapia

Keväällä tulleessa Kelan kuntoutuspäätöksessä minulle myönnettiin fysioterapian, allasterapian ja laitoskuntoutuksen lisäksi 20 kertaa toimintaterapiaa. Käytäntöön terapia saatettiin vasta nyt kesäkuun alussa. Ensimmäiset kerrat on kuluneet tilanteen selvittelyyn, sillä historiaa ja laajuutta ongelmissani löytyy. Tilanteen ymmärtäminen vie aina uusilta tahoilta pitkän aikaa. Lyhyissä tapaamisissa esim. lääkärien kanssa tuo tieto ei koskaan siirry eikä kokonaisvaltaista hoitoa osata näin ollen järjestää. Terapeutille on kuitenkin tärkeää päästä tilanteen tasalle, jotta terapiaa voidaan suunnitella ja toteuttaa. Tämä on toiminut toimintaterapeutin osalta moitteettomasti.

Jo näiden ensimmäisten kertojen aikana olen saanut uusia ideoita. On käyty läpi myös kuulon ja näön aiheuttamia rajoitteita. Kerroin, etten käytä silmälaseja (siis kaiken aikaa), koska ne eivät pysy päässäni. Terapeutti tarttui asiaan heti ja kyseli, että olenko käyttänyt jotain lisänippeleitä laseissa. Olin äimänä, sillä en ollut edes ajatellut sellaisia olevan. Tai tiesin tietysti jostain naru hässäköistä, mutta sellaisiakaan ei ole tullut vastaan. Kotona kävin tonkimaan netin tarjontaa. Kotimaasta en löytänyt kuin naruversioita, mutta muualta löytyi erilaisia pieniä apulaisia. Nyt on Kiinasta tulollaan (jos on tullakseen) muutamalla eurolla mahdollisesti iso apu, sillä näkeminen on muuttunut vaikeammaksi ja tarve lasien pysymiselle oikeassa kohdassa on suuri.

Toimintaterapia on minulle ihan uusi aluevaltaus enkä oikein tiennyt mitä toimintaterapia käytännössä tulisi pitämään sisällään. Aiemmin olen nähnyt toimintaterapeutteja yksittäisinä käynteinä, joissa on keskitytty tarpeellisten apuvälineiden ja tukien hankintaan tai muokkaamiseen sekä kyynärpään osalta erilaisiin liikkeen ja voiman mittauksiin. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt sen olevan paljon muutakin.

Muutaman käyntikerran jälkeen toimintaterapia vaikuttaa mielenkiintoiselta. Siinä päästään kuntouttamaan mm. käsien toimintaa täsmällisemmin. On mahdollisuus esim. yläraajan painokevennettyyn harjoitteluun ja laitepohjaiseen näppäryyden kehittämiseen. Siinä voi ilmeisesti saada välitöntä palautetta harjoituksen sujumisesta. Hyvä vaihtoehto vasemmalle kädelleni, joka ei käytännössä toimi juuri ollenkaan ollessaan pois vartalon välittömästä läheisyydestä. Myös altaassa voidaan toki tehdä jonkun verran käden harjoituksia. Vielä nyt irrallaan oleva kyynärpään tekonivel vaikuttaa siihen, ettei harjoituksia päästä ehkä aloittamaan täysipainoisesti, mutta toivottavasti leikkauksen jälkeen.

maanantai 8. kesäkuuta 2020

Rehevät


Niin harvinaista, että meni useampi tovi ennen kuin tunnistin. Onnentunne. Miten hyvältä se tuntuikaan. Juuri sillä hetkellä, siinä ajassa ja paikassa ei ollut tarvetta olla missään muualla. En taida silti liikaa hehkuttaa kun kyse ei kuitenkaan ole siitä, että elämä olisi kokonaan kääntänyt esiin kolikon kiiltävämmän puolen. Olipa vaan mukavaa seisoa hiljaa lämmössä, tyynessä ja kirkkaassa aamuauringossa. Kaupunki ympärillä oli vielä ihan hiljaa, linnut visersivät ja luonto ympärillä on äkisti muuttunut niin reheväksi. Kesä on täällä! Tätä on odotettu. Kaivattu.

Luonto ei valitettavasti ole ainut, joka on käynyt melko reheväksi. Olen taistellut painonnousua vastaan. Tuloksetta. Viimeisen reilun neljän vuoden aikana (eli siinä ajassa kun minulle on tehty leikkauksia) painoni on noussut lähes 15 kiloa. Se on niin huima määrä, että on alkanut ihan tosissaan hirvittää. Omat eväät on syöty vähän liiankin tehokkaasti, joten pyysin apua terveydenhuollosta. On hämmästyttävää, ettei minulle ole koskaan siltä suunnalta tullut viestiä painonpudotuksen tarpeellisuudesta. Olen muiden ihmisten kokemuksista saanut sellaisen käsityksen, että siihen pureudutaan hyvinkin kärkkäästi. Ei välttämättä apua tarjoten, mutta huomautuksin. Onhan se tiedetty riskitekijä lähes kaikkiin sairauksiin.

Omalta kohdalta suurinta huolta aiheuttaa tietysti nivelten kuormitus. Erityisesti lonkat on alkaneet taas oireilla enemmän ja toinen nilkka joutuu koville tämän nykyisen taakan alla. Oma ajatukseni oli saada lähete painonhallintatalon projektiin. Sen hyvänä puolena olisi ollut sen kesto (vuosi). Siinä ajassa olisi ehtinyt käydä läpi tätä ongelmaa syvemmältä perspektiivillä kuin siinä mitä menee suuhun. Ongelmani on aivan selvästi muu kuin tiedollinen. Tiedän kyllä aika hyvin miten pitäisi syödä, mutta teorian osaaminen ei jalostu käytännöksi.

En kuitenkaan saanut lähetettä, sillä se oli liian kallis kaupungille. Tavallaan ymmärrän sen, mutta jos tätä ongelmaa ei oikeasti saada hallintaan, niin se tulee maksamaan sata kertaa enemmän. Jos riittääkään. Olen jokseenkin varma, ettei ongelma ratkea pelkästään kaloreita laskemalla. Syyt ovat syvemmällä tunnesyömisen syövereissä. Jossain vääriksi opitun mielen- ja ruumiinvaivojen lievityksen ikeessä. Ongelmaa korostavat jokaisen leikkauksen myötä kadonneet lihasmassat ja kyvyttömyys kuormittavaan liikuntaan.

Täysin avutta en kuitenkaan jäänyt. Olen kevään aikana käynyt useampaan kertaan keskustelemassa sairaanhoitajan kanssa painonhallinnan keinoista. Lähtökohtana on ollut pienet muutokset, jotka pitäisi saada vakiintumaan käytäntöön. Ihan ensimmäisenä otettiin aloitteestani käyttöön herkuton maanantai (en keksinyt muuta). Se tuntui mahdolliselta askeleelta, mutta nyt olen miettinyt sen mielekkyyttä. Ehkä muutosten askeleiden pitäisi olla vielä pienempiä arkielämän muutoksia, sillä ei siinä ole lopulta paljoa järkeä, että olisin herkuitta jokaisen maanantain elämäni loppuun asti.

Viime viikolla kävin lääkärin lähetteellä ravintoterapeutin vastaanotolla. Sillä käynnillä sain uutta tietoa, jota soveltaa käytäntöön. Pitää tarkistaa aterioiden koostamista myös välipalojen osalta ja kiinnittää huomiota ruokarytmiin. Ravintoterapian lähtökohdaksi otettiin kuitenkin muu kuin suoraan painonhallinta. Tarkoitus on saada mm. närästysoiretta hallintaan. Näin saan sopivaa ravintoa ja voin paremmin. Sitä kautta tullaan tavallaan hyvinvointi edellä painonhallintaan. Käyn ravintoterapeutin vastaanotolla vielä uudelleen. Sen jälkeen siirryn hyvinvointi- ja terveysvalmennukseen (hyte-valmennus). Se on fysioterapeuttivetoista toimintaa. Saapa nähdä kääntyykö rehevyys näillä keinoin laskuun.