Puolentoista viikon kuntoutuksen jälkeen tulin viikonlopuksi kotiin, kun osastolla ei ruokailua lukuunottamatta ole juuri toimintaa viikonvaihteessa. En ole tällä hetkellä niin huonossa kunnossa, että jaksaisin makailla sairaalaolosuhteissa huvikseni. Omaan piikkiinhän nämä kesken hoitojakson tehdyt matkat menee, mutta kotona on kuitenkin hyvä olla. Mitäpä siitä, että vettä tuli koko loman ajan. Ei siis sää oikein suosinut ulkoilua, vaikkei se sitä estänytkään. Nyt paluun lähestyessä aurinkokin näyttäytyy.
Osastolla on tarkoitus kajota terveyskeskuksessa loppuvuonna tehtyyn kuntoutussuunnitelmaan. Sen ongelmana oli ainakin sen lyhyys. Se oli tehty vain vuodeksi, vaikka kuntoutustarpeeni tulee aivan selkeästi jatkumaan. Suunnitelman käytännön ongelmana oli myös se, että voimassa oleva suunnitelma huomioiden sen pituus jäi vajaaseen vuoteen, eikä Kela myönnä alle vuoden kuntoutuksia, joten se olisi luultavasti hylätty suoraan. Joskin annoin asiasta palautetta myös tk-lääkärille, joka lupasi tarkistaa päivämääriä. Kelan kanssa on oltava niin äärimmäisen tarkka.
Pohdinnan ja hoidon kohteena on ollut myös olkapään tilanne. Siihen on nyt kokeiltu uudenlaista teippausta ja myös sähköä (tens) kivunhallintaan. Sähköstä ei juuri ollut apua, mutta se ei ole ihme, sillä siinä on niin selkeä vika ja kipukin on ehtinyt olemaan siinä jo aika pitkään. Sen sijaan alaselän ja siitä lonkkiin ja ylipäätään jalkaan säteilevään kipuun sain apua sähköstä. Se on huojentava tunne, kun päiväkausia nakertanut särky laantuu. Vaikutus ei ensimmäisellä kerralla kestänyt kuin parikymmentä minuuttia, mutta se oli kuulemma hyvä tulos. Tällä hetkellä vaikutus on muutaman tunnin luokkaa.
Olkapäähän on kokeiltu myös lihaksia aktivoivaa sähköhoitoa. Se toimi juuri niinkuin pitikin, mutta tietysti se vaatisi säännöllistä käyttöä. En siis pysty olkapään ja kyynärpään kivun takia tekemään olkapäälle mitään harjoituksia (paitsi altaassa jotain pientä), joten sen lihaksia kokeillaan aktivoida tällä tavalla. Aika näyttää miten tämä toimii, jos saan hankittua itselle tuollaisen laitteen. Joka tapauksessa on hyvä, että olkapäälle on nyt vihdoin edes mietitty jotain ratkaisuja. Tärkeää on, että konservatiivinen hoitolinja on todella hoitolinja eikä pelkkä hoitamatta jättäminen.
Kokeilussa on viikon ajan ollut myös olkapäätuki, jossa on kyynärvarressa mansetti. Yllättäen löytyi siis malli, joka on täysin sopiva ilman mitään muutostöitä. Mielenkiintoista, että löytyi, sillä luulin että kaikki markkinoiden mallit käyntiin läpi jo viime keväänä. Tämä on ensimmäinen tässä kokoluokassa. Luultavasti minulle on siis kokeiltu liian isoja tukia. Tuki ei varsinaisesti auta olkapäätä takaisin sijoilleen, mutta käsi ei myöskään roiku mukana täysin holtittomasti. Uskon, että sen käytöstä olisi ainakin kipua lievittävää hyötyä ja ehkä se myös estäisi lisätuhot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti