Hiljalleen vuosi on pääsemässä täyteen vauhtiin. Paljon aikoja on jo ehtinyt olla. Fysio- ja allasterapiaa on vielä tähän alkuvuoteen, ennen niiden loppumista, jäljellä mukavasti. Ei niitä tarkoituksella ole jätetty, tai ehkä kauden alussa käyntejä vähän säännösteltiin, mutta sittemmin on tullut välttämättömiä taukoja. Olen myös käynyt näyttämässä edelleen vähän auki olevaa marraskuista leikkaushaavaa haavahoitajalle useampaan kertaan. Haava ei ole tulehtunut, vaikka yhdessä vaiheessa luulin niin, kun siitä puski ulos ties minkä väristä eritettä. Haavaa on kuitenkin tarkkailtu. Nyt se on vihdoin alkanut edes pienentyä. Tosin kirurgin määrittämä neliviikkoinen on täynnä. Eilen Kannasta lukemani teksti ohjeisti, että pitää ottaa yhteyttä, jos haava ei neljän viikon kohdalla jälkitarkastuksesta lukien ole täysin parantunut. Hmmm...
Aioin kuitenkin jättää haavan kuntoutusosaston avun varaan. Jakso kuntoutusosastolla on siis vihdoin alkamassa. Jos siellä katsotaan tarpeelliseksi, niin sieltä voidaan luultavasti konsultoida kirurgiaa; samaa laitosta kun ovat. Näillä näkymin se ei kyllä ole tarpeen, mutta ehkä minun on syytä pidättäytyä omista päätelmistäni. Sen verran usein olen ollut väärässäkin. Muutenkin pitäisi varmaan useammin katsella Kannan tietoja. Se on vaan niin vastenmielistä, mutta mitään papereita kotiin ei ole mistään tullut enää aikoihin, joten tietoni hoitojeni kulusta on heikentynyt huomattavasti. Jaksaminen ei vaan millään riitä pitämään kaikkia lankoja käsissä. Kannasta kuitenkin selvisi, että kasvaimen kohtaa tarkkaillaan peräti viiden vuoden ajan tai jotain.
Olkapäälle jo vuosi sitten määritetty konservatiivinen hoitolinja on edennyt todella takkuisesti. Suurta kärsimystä tuottaen. Käytännössä hoito on ollut vähäistä. Fysioterapiasta on pystytty jokunen kerta lohkaisemaan lähinnä kivunhoitoon ja useampaan kertaan olkaa on vähäisellä hyödyllä teippailtu, mutta siinä se sitten käytännössä on ollut. Loppuvuodesta kävin kuntoutussuunnitelmaa varten toimintaterapeutin vastaanotolla. Uudessa suunnitelmassa minulle suositellaan myös toimintaterapiaa. Lähinnä sitä silmällä pitäen, että oppisin hallitsemaan arkeani paremmin käytännössä yhdellä, myös vähän vajaatoimisella kädellä. Viime viikolla minulla oli uusi aika toimintaterapeutille. Hän oli miettinyt olkapäätukea. Painepaitahan on jo ajat sitten osoittautunut riittämättömäksi tueksi. Se on myös liian vaikea puettava.
Toimintaterapeutti on valmis tekemään tukeen muutoksia, sillä mikään valmistuki ei sellaisenaan ole osoittautunut mittasuhteisiini sopivaksi. Muokkaukseen soveltuva malli on nyt katsottu ja asia etenee. Se kävi jo alkusovituksessa selville, että tuella ei saada olkapäätäni nostettua paikalleen, mutta tuessa on lisäksi mansetti joka tulee kiinni kyynärvarteen. Ajatus on, että se kannattelee käden painoa ja estää sitä notkumasta holtittomasti pehmeiden kudosten varassa. Näin voidaan toivottavasti estää lisävauriot. Tilanne on jo nykyiseltään synkkä ja hermokipu olkapäässä ja koko kädessä päivittäistä. Kunpa tämä tuki nyt vaan auttaisi edes vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti