Taas on yksi vuosi ja yksi vuosikymmen taputeltu. Aina tuntuu olevan tämä hetki vuodesta, jolloin on hyvä tehdä tilinpäätöstä. Voi miettiä kulunutta pätkää ja suunnitella tulevaa, vaikka suunnitelmista on tähän ikään jo oppinut, että elämä menee yleensä toisin kuin on sen kaavaillut. Hyvät päätökset paremmista elämäntavoista karkaavat usein jo alkumetreillä. Siitä huolimatta teen jäälleen hyviä päätöksiä ja suunnittelen elämää eteenpäin. Ehkä tänä vuonna onnistun, vaikka en mitään täsmällistä lupausta tehnytkään.
Päättyneelle vuodelle ei yllättäen löydykään sopivaa sanaa paketoimaan sitä. Oikea sana ei ole hyvä, huono, vaikea, mielenkiintoinen eikä tasapainoinen. Jatkuvat kivut kädessä ja olkapään sijoiltaan olo leimasi vuotta. Tekivät siitä vaikean. Pettymys siitä, että tällaisessa tilassa oleva käsi voidaan jättää hoitamatta. Käden liikkuvuus on niskan kasvaimen poiston jälkeen huonontunut jostain syystä entisestään. Leikkaushaavakin on edelleen auki, vaikka leikkauksesta on jo yli kuukausi. Mitään käytännön hoito-ohjeita ei ole, joten laastaria vaan aukon päälle. Ei vaan tunnu paranevan sillä hoidolla.
Vuoden henkisesti vaikein asia oli muistutuksen tekeminen kokonaisuutta huomioivan hoidon puutteesta. Se vei voimia aivan liian paljon. Kirjoitusprosessi oli myös fyysisesti hankala. Varsinkin niskan tilanne meni ajoittain todella vaikeaksi. Muistutuksen tuottama hyöty oli hyvin vähäistä. Lähinnä se, että pääsin osoittamaan sormella epäkohtia. Ainakaan toistaiseksi mikään ei ole muuttunut, vaan hoito on edelleen irrallista eikä mitenkään kokonaisuutta huomioivaa. Käytännössä se toi minulle yhden fysiatrialla käynnin, ja lähetteen kuntoutusosastolle. Jaksoa osastolla ei ole ollut, mutta ehkä se toteutuu vielä.
Hyvää vuodessa oli monet mukavat tapahtumat sairauden ulkopuolelta. Elämyksiä. Niitä olen toivonut lisää ja niitä päättynyt vuosi myös toi aikaisempia vuosia anteliaammin. Viime vuonna kotiini muutti myös uusi jäsen, koira. Sen kanssa aika kuluu joutuisasti. On ollut mukava saada ulkoiluseuraa ja muutenkin joku joka aina yhtä iloisesti ottaa vastaan. Pelkästään aamulla herääminen on iloisen vastaanoton paikka. Talven ulkoilut vähän hirvittävät, mutta katsotaan miten niistä selvitään, jos lumi tulee. Koiralla on poikkeuksellisen sosiaalinen, iloinen ja optimistinen luonne. Eräs kysyi, että miten sopii yhteen sosiaalinen ja epäsosiaalinen yksilö. Siinä onkin miettimistä, sillä ulkona joudumme tämän tästä keskusteluihin vieraiden ihmisten kanssa sosiaalisen yksilön aloitteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti