Jaksaminen on kortilla. Uskoin, että kun vaan marraskuusta selviää niin sitten helpottaa, mutta ei se ihan niin ole mennyt. Joulukuu meni helpommin, kun oli niin paljon kaikkea menoa ja kohinaa ympärillä, mutta kyllä tämä vuosi on alkanut nihkeästi. Monet syistä on ilman muuta sisäsyntyisiä, mutta ei jatkuva lumeton pimeys mitenkään tue mieltä pirteämmäksi. Olen niin väsyneen uupunut kaiken aikaa, että jaksan oikeastaan vain maata. En kyllä muista ikinä kärsineeni mistään varsinaisista talven pimeyteen liittyvistä oireista, joten tuskin siitä on nytkään kysymys.
Ongelma on, etten saa tehtyä niitä asioita joita pitäisi. Kuntoutushakemus pitäisi täyttää, mutta en saa aloitettua. Kuntoutussuunnitelma on tehty ja hallussani, mutta en ole vielä saanut edes luettua mitä siinä lukee. On vaikea ymmärtää ja selittää edes itselle, että aikaa olisi, mutta aloitekyky puuttuu. Osittain se koskee myös näitä kirjoituksia. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä. Alkaa ärsyttämään sana pitäisi, kun se alituisesti takoo mielessä. Pitäisi laskea viime vuoden sairauskulut ja anoa ylimenoista palautusta, pitäisi tehdä matkakorvaushakemus, pitäisi saada leikkaushaava kiinni, pitäisi siirtää kalenteri uudelle vuodelle, pitäisi käydä apteekissa....
Alkaa näyttää siltä, että tärkein tehtävä on käydä ostamassa jostain rautalisää. Ehkä se auttaisi voittamaan tämän käsittämättömän uupumuksen. Sen sijaan, että tarttuisin noihin tekemättömiin tehtäviin, niin aina vähän pirteämpänä hetkenä haluan lähteä ulos kävelylle. Synkästä kelistä huolimatta se on oikeastaan juuri nyt yksi harvoista asioita, joista saan voimaa. Harmi, ettei pieni koirakaverini ole ollenkaan sitä mieltä, että sateella ja tuulellakin voi mennä ulos. Aika usein joudun pettymyksekseni tekemään kävelyni yksin tai parhaimmillaan tsemppaamaan kaveria koko menomatkan. Paluumatka sen sijaan sujuu aina joutuisasti.
Sillä tavalla on tietysti hyvä, että päivä päivältä tulee lisää valoa ja yksittäiset pakkaspäivätkin auttavat kirkastamaan synkkyyttä. Kyllä se tästä käyntiin lähtee. Toivottavasti. Olo virkistyy varmasti jo siitäkin, jos saan asioita pois tehtävien listalta, sillä tekemättöminä ne painavat kaikkein eniten. Kivut onkin sitten juttu, sillä niihin ei ole mitään apua näköpiirissä. Se tekee elämästä takkuista, vaikka kuinka yrittää suunnata ajatusta uusille urille.
Olkapään tilanne on muuttunut vaikeammaksi. Se on alkanut yhä enemmän säteillä vikaa eteenpäin koko yläkroppaan ja ennen kaikkea selän lihaksiin, jotka tekevät epätoivoista työtä vakauttaakseen olkapäätä. Fysioterapeutin mukaan myös lapaluu on alkanut sirottamaan entistä enemmän. Sekään ei ole siis enää sillä paikalla missä sen kuuluisi olla. Se ehkä selittää käden liikkuvuuden vähenemisen eikä niinkään kasvaimen poisto, vaikka sen syyksi aluksi heikentyneen tilanteen pistin, kun se ajallisesti oli niin sattuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti