lauantai 2. heinäkuuta 2016

Sattuu ja väsyttää

On ollut iso homma kaiken järjestelyssä, mutta vihdoin alkaa koti näyttää taas kodilta. Nyt pystyn vain makaamaan sohvalla lopen uupuneena. Tänään olen jo ottanut rennommin, ja toivon että se taittaa pahimmat kivut tulevalta yöltä. Monta yötä on mennyt kipujen kanssa valvoessa. Vahvimmalla kipulääkevaihtoehdolla vain kaksi suhteellisen kivutonta tuntia yöhön. Enkä ole edes tehnyt mitään raskaampia järjestelyitä tai siivouksia itse, mutta jotenkin huomaamatta liikkumista tulee silti paljon. Siirtää tavaroita sinne ja vie tuonne - kommentoi siellä ja ohjeistaa tuolla.

Se ilahduttaa, että kivuista vain pieni osa tulee tällä hetkellä lonkista. Tällä rasitustasolla niihin ei oikeastaan tule lainkaan lisäkipuja. Muuten lonkkien kanssa saa olla varovainen, kun ne ovat edelleen toipumisvaiheessa, ja meno on sitä myöten jäykkää ja kivuliastakin. Suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut molemmat polvet. Ne eivät ole koskaan olleet samanaikaisesti näin huonossa kunnossa. Kävely sattuu, ja lepääminen saa ne särkemään niin sietämättömästi, ettei pysty pitämään jalkoja paikoillaan. Iltaisin ei kunnolla enää kärsi kävellä mihinkään edes kepeillä.

Siinä onkin iso osa ongelmaa, että olen viime päivinä kävellyt sisällä paljon ilman keppejä, koska pienienkään tavaroiden siirtely ei muuten onnistu tarpeeksi jouhevasti. Ilman keppejä tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että kävelen sijoiltaan olevan polven kanssa, eikä se aivan ilmeisesti tykkää siitä yhtään. Kävely on omituista vaappumista puolelta toiselle, koska sijoiltaan oleva polvi ei jousta eikä taitu. Tällöin toinen polvi joutuu tekemään ylivoimaisen työn, ja on kipeytynyt siitä pahasti.

Jos en tietäisi, että leikkaus on tulollaan, niin en ikinä uskaltaisi rasittaa polvia tähän tapaan. Nyt olen miettinyt, että kun ne kuitenkin vaihdetaan ensi kuussa, niin sama kai se sitten on, että miten huonossa kunnossa ovat. Kipu ja valvominen on tietysti niin suuri ongelma, etten aio enkä voi tätä menoa jatkaa, mutta ei siihen enää ole niin paljon tarvettaakaan nyt kun kaikki tavarat ovat omissa sijainneissaan. Tosin vain tungettuna laatikoihin järjestelyittä. Seuraava homma onkin siistiä ne laatikko ja hylly kerrallaan, mutta sen teen ajan kanssa ja ennen kaikkea istuen.

Tämän viikon olen pitänyt terveysasioista taukoa lukuunottamatta yhtä fysioterapiakäyntiä, mutta nyt on tauko ohi, ja ensi viikon tehtävänä olisi alkaa selvittää kuntoutusasioita. Siihen suuntaan tuli tuuppausta myös Kelan suunnalta tulleesta kirjeestä. Lisäksi fysiatrin kirjoittama teksti tuli postissa loppuviikolla, joten nyt pitäisi sitten yrittää hankkia jollain konstilla aika terveyskeskukseen. Heti alkuviikolla käyn soittamaan. Saapa nähdä kuinka siinä sitten käy.

2 kommenttia:

  1. Heippa!
    Kiva kuulla, että oma koti on käytössä. Kipu on varmaan kauheaa ja ottaa nuppiin, koeta kestää!!
    Myönteiseltä kuulostaa, että lonkat olis kvun suhteen paljon paremmat. Uskotaan, että polvihomma tuo kivutonta aikaa jalkavaivoihin. Ei ainkaan sitten polvisärje kun on keinoainetta! kipuja tietty on ennenkuin lihakset ja luusto on kasvanut yhteen, mutta kyllä se onnistuu, olet jo ansainnut parempaa!! nyt rauhallista ja sännöllistä liikuntaa ja nautitaan kesästä!! Tsemppiä!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se että lonkat ei kipeydy lisää antaa tosiaan toivoa siitä, että jalat vielä joskus toimiviksi saataisiin. Polvikivuista ei tässä vaiheessa tarvitse olla erityisen huolissaan, vaikkei mukavaa olekaan. Polvistakin pahin vaihe tällä erää ohi, nyt kun on taas pystynyt lepäämään enempi. Kyllä tämä tästä.

      Poista