Kävin pariinkin kertaan tapaamassa terveyskeskuksen sosiaalityöntekijää, jolla oli tosiaan laaja tieto ja kokonaiskuva olemassa olevista palveluista. Tämän päiväisellä käynnillä sain käytännön apua eri hakemusten täyttämiseen. Olen oikein tyytyväinen saamaani apuun, ja vähän ihmeissänikin, että tällaista henkilökohtaista palvelua on vielä jossain saatavilla. Se jää sitten nähtäväksi, että myönnetäänkö mitään apua vai ei. Nyt pitäisi löytää lääkäri, joka kirjoittaisi tarvittavia lausuntoja. Vammaistukihakemusta ja pysäköintilupaa varten tarvitaan ainakin omansa. Sosiaalipuolen palveluhakemuksia pitäisi toimittaa pariin eri osoitteeseen, mutta niihin ilmeisesti kelpaa jäljennös vammaistukihakemuksen lausunnosta.
Luulisin, että lausuntojen pitäisi olla aika tarkasti kirjoitettuja. Niistä pitäisi käydä ilmi laaja ymmärrys kokonaistilanteestani. Vaan kun kenelläkään ei taida sitä olla, mutta terveyskeskuksen puoleen kääntynen tämän asian kanssa. Ilman apua olisin jo luovuttanut. Tutustuin eri tuki- ja palveluhakemuksiin, ja onnistuin uupumaan pelkästään niiden täyttämisen ajatuksesta. Jos ei ole helppo kehua itseään vaikka työhakemuksiin, niin ei ole myöskään helppo repostella pikkutarkasti toiminnanvajeitaan ja kyvyttömyyttään huolehtia itsestään. Se käy ylpeyden päälle vaikkei totuus siitä muuksi muutu.
Se taisi olla eläkkeensaajan hoitotuessa, jossa avun tarve pitää olla vähintään vuoden kestävää, mutta mistäpä sitä voi tällaisessa tapauksessa etukäteen tietää. Ei voi edes tietää olenko eläkkeellä kokonaista vuotta. Minulle on myönnetty (tuon tuntemattomaksi jääneen lääkärinlausunnon perusteella) määräaikainen työkyvyttömyyseläke (ts. kuntoutustuki) kolmen kuukauden ajaksi. Siihen voi tietysti sitten hakea jatkoa, jos tarvetta on. Hoitotukihakemuksen aika on vasta sitten kun olen eläkeläinen; siis loppusyksystä. Vammaistukeahan ei voi saada eläkkeellä ollessa vaan silloin voi tosiaan hakea tuota hoitotukea, mutta sen myöntämisen kriteerit ovat ilmeisesti vammaistukea tiukemmat.
Leikkauksen jälkeistä pärjäämisestä puhuttaessa sosiaalityöntekijä sanoi, että sitä pitää alkaa järjestelemään sairaalan sosiaalityöntekijän avulla heti kun menen sairaalaan. Hän ehdotti, että pitää ottaa suoraan yhteys kunnan sosiaalijohtajaan, jos apua ei muuten kotipalvelun kautta järjesty. Sanoa, ettei ole mitään pykälää siitä, että avuntarvitsijan pitäisi olla yli 65-vuotias. Kysyä johtajalta, että onko se sitten parempi maata terveyskeskuksen vuodeosastolla kalliissa jatkohoidossa, kun saada tarvitsemansa apu kotiin. Viime kädessä pitää sitten tehdä virallinen valitus. Toivottavasti ei sentään sellaiseen tarvitse ryhtyä.
Se vuoden kestävä avuntarve tarkoittaa siis sitä, että ennen hoitotuen hakemista sulla täytyisi olla se avuntarve joko jo kestänyt tai tulee kestämään vähintään vuoden. Jos sun tuo kokonaistilanne ja sairaudet kaikki huomioidaan, niin kyllähän tuo mun mielestä täyttyy jo aiempien vuosien osalta heittämällä...? Ja muista, että hakemukset kannattaa aina kirjoittaa pahimman päivän mukaan. Älä kaunistele yhtään vaan kerrot kylmän rauhallisesti sitten kaiken sen, missä tarvitset apua ja mikä sulle on vaikeaa päivittäisessä elämässä. Ajattele vaikka yhden päivän ajalta ihan siitä kun heräät ja siihen asti kun menet nukkumaan. Ja koko kropan osalta :) Aivan varmasti olet oikeutettu tuohon hoitotukeen. Ja takautuvasti voi Kela myös myöntää vammaistukea jo siltä edeltävältä ajalta, kun et ole vielä saanut kuntoutustukea vaan olet saanut sairauspäivärahaa. Tsemppiä hakemuksiin! :)
VastaaPoistaKiitoksia Hannastiina! No nyt ymmärsin tuo avuntarve jutun. Käy tosiaan järkeen, että noin se tietysti menee. Kas kun en sitä itse tajunnut :) Nämä on niin uusia juttuja minulle vielä, että menee pää pyörälle ja sorrun helposti kaikenlaiseen vähättelyyn, mutta opin vielä.
PoistaSosiaalityöntekijällekin sanoin, että kannattaako sitä nyt enää mitään apuja pyytää, kun toivon, että toimintakykyni tästä vielä paranee sitten kun polvet on kunnossa … - Se vastasi, että JOS nyt niin onnellisesti käy, että tilanne paranee, niin eihän sitä apua ole sitten pakko käyttää! Paino oli isosti tuolla sanalla jos. Ilmeisesti klenkkaamiseni näytti siltä, ettei tuosta valmista enää tule :)
Tunnistan hyvin tuon "kynnyksen" avun pyytämiseen ja hakemiseen... Ja onhan tuo koko byrokratia ihan älytön suo muutenkin, kun sitä alkaa selvitellä. Mutta sitten hiljalleen sitä oppii! Ja kun apua saa, niin kyllä se paljon auttaa ja miettii, että voi vitsit, kun olisi tajunnut tämänkin ajoissa :)
Poista