Jonon viimeinen pätkä

Leikkausaika on nyt tiedossa, joten tästä alkaa tämän jonotuksen viimeinen vaihe. Tammikuulle osuu tuo kohtalon päivä eli hiljalleen voin alkaa tehdä valmisteluja, vaikka onhan tässä kaikenlaista tähtäintä vielä ennen sitä. Tammikuu on kuitenkin ihan hyvä kuukausi aloittaa uudenlainen elämä - sehän tulisi siinä vaiheessa muutenkin aina aloitettua. Jotain järjestelyjä olen jo tehnyt - hankkinut tavaroita, joiden uskon auttavan selviytymisessäni. Lähinnä mukavuuspuolelle on hankinnat menneet, sillä en vielä tiedä miten paljon arjen hankaluuksia ja toiminnanvajetta leikkaus tuo. Uusi vartalotyyny ja lämpöhuopa auttavat kuitenkin sen minkä pystyvät. Heti leikkauksen jälkeen on luultavasti hankalaa ainakin kipujen muodossa, mutta mahdollisesti tulee on myös pitkän ajan vaikutuksia.

Käytännössä aion valmistautua ainakin ruokapuolella. Valmiit annokset pakastimessa on kullan arvoisia silloin kun leikkauksen jälkeinen uupumus painaa eikä apua ole saatavilla. Ruoka on sitä paitsi tosi tärkeää minulle - luopuisin aika monesta asiasta kunhan vaan kupu pysyy mukavan täytenä. Tämän tunnustan hieman syyllisyyttä tuntien, sillä leikkausajan mukana tulleessa ohjeessa käskettiin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen maltillista painonpudotusta varten. On vaan aika lyhyellä aikavälillä tuo ohje annettu, sillä tässä ajassa ei ehdi laihduttaa (eikä edes saada aikaa terveyskeskukseen!) muuten kuin pussikeittokuurilla eikä siinä keinossa ole mitään maltillista, joten nykyisen painoni on kelvattava.

Sitä paitsi maltillisesti olen laihduttanut kokonaista kaksi kiloa sitten juhannuksen. Olen varmaan kertonutkin, että suunta on ollut oikea, mutta etenemä hidas. Olisi kai pitänyt pyytää apua terveyskeskuksesta, jotta olisi tullut vähän vähemmän maltillinen tulos. Olisivat taas kerran päässeet sanomaan, että me emme hoida tällaisia asioita! Että pyydä apua siltä taholta, joka tällaista vaatii! Voi sentään - joulukin on vielä edessä. Tuossa vaiheessa tammikuuta olen vuoden pulleimmassa kunnossa. Kuinkahan mahtaa noiden kahden miinus kilon kanssa käydä? Ei hyvältä vaikuta. Ehkä pitäisi sittenkin syödä konvehtien ja kinkun sijasta pussikeittoja koko joulu. Siinä saisi joulunajan ärtymys ihan uudet mittasuhteet. Luulen.

Jos nyt kuitenkin maltan luopua tuosta painon ruotimisesta, niin kirjeessä mukana tuli laihtumiskäskyn lisäksi yleisohjeet kaularankaleikkauksesta. Niiden mukaan pois sairaalasta voi päästä jo leikkausta seuraavana päivänä eli aika nopealla aikataululla pääsee toteuttamaan pärjäämistään kotona. Eikä kauluriakaan välttämättä tarvita - mikä on hyvä homma, sillä ajatus siitä on ollut melko ahdistava. Olen oikeastaan aika hyvällä mielellä ja suhtaudun koko operaatioon paljon positiivisemmin kuin aiemmin. Kevään korvalla olen sitten jo kaiketi kunnossa, joten nyt kestetään taas joitakin kuukausia, ja sitten korjataan palat uusista asemista.