Käytännössä aion valmistautua ainakin ruokapuolella. Valmiit annokset pakastimessa on kullan arvoisia silloin kun leikkauksen jälkeinen uupumus painaa eikä apua ole saatavilla. Ruoka on sitä paitsi tosi tärkeää minulle - luopuisin aika monesta asiasta kunhan vaan kupu pysyy mukavan täytenä. Tämän tunnustan hieman syyllisyyttä tuntien, sillä leikkausajan mukana tulleessa ohjeessa käskettiin ottamaan yhteyttä terveyskeskukseen maltillista painonpudotusta varten. On vaan aika lyhyellä aikavälillä tuo ohje annettu, sillä tässä ajassa ei ehdi laihduttaa (eikä edes saada aikaa terveyskeskukseen!) muuten kuin pussikeittokuurilla eikä siinä keinossa ole mitään maltillista, joten nykyisen painoni on kelvattava.
Sitä paitsi maltillisesti olen laihduttanut kokonaista kaksi kiloa sitten juhannuksen. Olen varmaan kertonutkin, että suunta on ollut oikea, mutta etenemä hidas. Olisi kai pitänyt pyytää apua terveyskeskuksesta, jotta olisi tullut vähän vähemmän maltillinen tulos. Olisivat taas kerran päässeet sanomaan, että me emme hoida tällaisia asioita! Että pyydä apua siltä taholta, joka tällaista vaatii! Voi sentään - joulukin on vielä edessä. Tuossa vaiheessa tammikuuta olen vuoden pulleimmassa kunnossa. Kuinkahan mahtaa noiden kahden miinus kilon kanssa käydä? Ei hyvältä vaikuta. Ehkä pitäisi sittenkin syödä konvehtien ja kinkun sijasta pussikeittoja koko joulu. Siinä saisi joulunajan ärtymys ihan uudet mittasuhteet. Luulen.
Jos nyt kuitenkin maltan luopua tuosta painon ruotimisesta, niin kirjeessä mukana tuli laihtumiskäskyn lisäksi yleisohjeet kaularankaleikkauksesta. Niiden mukaan pois sairaalasta voi päästä jo leikkausta seuraavana päivänä eli aika nopealla aikataululla pääsee toteuttamaan pärjäämistään kotona. Eikä kauluriakaan välttämättä tarvita - mikä on hyvä homma, sillä ajatus siitä on ollut melko ahdistava. Olen oikeastaan aika hyvällä mielellä ja suhtaudun koko operaatioon paljon positiivisemmin kuin aiemmin. Kevään korvalla olen sitten jo kaiketi kunnossa, joten nyt kestetään taas joitakin kuukausia, ja sitten korjataan palat uusista asemista.
Jännittävvää ja pelottavaltahan tuo tuntuu,uskon sen. Lohdutukseksi ja pelon poistamiseksi voisin lohduttaa sinua sillä, että läheiselläni on ollut kymmenisen leikkausta,ikää nyt alle 60.Ensimmäiset leikkaukset alkoivat kolmikymppisenä.On molemmat tekonivelet polvissa,ja äskettäin tapaturman myötä jouduttiin vaihtamaan toinen nivelistä(todella iso operaatio)Selkää leikattu 3x, ja kaularanka etukautta(oli neliraajaushalvaus alkanut),leikkaus meni upeasti,seuraavana päivänä jo kotiin, sekä isompi kaularnkaleikkaus tuon jälkeen täytyi heti tehdä,(jälitarkatuksessa) määrättiin,tehtiin takakautta kaikkien niska nikamien luudutus,viikko Töölössä.Jalkakin halvaantui lannerangasta johtuen,mutta parani leikkauksen jälkeen.Isoja operaatioita,mutta tuon kaularanka leikkauksen jälkeen, jo kuukaudessa tuli eläkepaperit,mutta toivuttuaan,läheinen alkoi tekemään omaa työtään keikkaillen,ei kuitenkaan nyt enään.Mitään sairautta ei ole todettu,ilmeisemmin yliliikkuvuus, raskaat työt ovat nämä aiheuttaneet.Tulehdusarvot ym muut labrat olleet ok.Läheinen keppien kanssa köpöttää,kipuja tietenkin on, mutta kipulääkkeitä ei syö muuta kuin tarvittaessa:)
VastaaPoistaTällä hetkellä jännitys pysyy minulla vielä etäällä, mutta ihan varmasti siinä vaiheessa kun leikkaus lähestyy, niin alkaa tuntua. Kiitos kun kirjoitit. Kuulostaa hurjalta tuo läheisesi tilanne. Noihin toipumisiin on varmasti sisältynyt monia pelon hetkiä, joita ei aina pysty näkemään tai ymmärtämään. Helposti voi tulla sanottua läheisillekin, että hyvin menee, vaikka tunne olisi epävarmempi.
PoistaTuohon yliliikkuvuus asiaan on pakko tarttua, sillä se on edelleen aika huonosti huomioitu ominaisuus tai vika. Jossain kohtaa nivelten yliliikkuvuus on ominaisuuden sijasta sairaus - löytyy sille sitten diagnoosi tai ei. Lievemmässäkin muodossa se saattaa aiheuttaa paljon harmia. Toivon, että ymmärrettäisiin ettei kaikki ole testattavissa labroin tai nähtävissä kuvin. Sen sijaan huolellinen potilaan haastattelu ja tutkiminen olisi oiva lähtökohta.
Aikaista huomenta taas...Juu, kyllä tuo ensimmäinen kaularankaleikkaus oli pelottava,kun halvaus oli edennyt jo niin että tavarat tippuivat,jalat ei toiminut,oli kamalia säköiskuja,pesullakaan ei voinut käydä,huutaa piti,kun vesi sattui, sulen,virtsan toiminta loppui.... Mri-rekasta tosiaan läheiseni kanssa lähdimme ensiapuun,josta samana päivänä ambulanssilla Töölöön.Pelotti minua,pyysin sairaalasta että soittaa,kun leikkaus oli ohi.Helpottava ja mielettömän iloinen tunne,kun kaikki oli mennyt hyvin.Ajattelin,että jos jotakin käy,otan itse vaikka halvauksen,kunhan läheiseni vain selviää, kenenkään ei pitäisi tuollaista kokea.Jos tuohonkin aikaisemmin oltaisiin puutututta ja tehty tutkimukset,tilanne ei olisi päässyt tuohon pisteeseen, sillä työterveyslääkäri oli sanonut "lihakset jumissa,mene fysioterapiaan..."Onneksi ei mennyt, onneksi menimme kunnon lääkärille,jolloin vauhtia tuli.
PoistaTäpäräksi meni läheisesi tilanne. Tuota kokemusta ei soisi kenellekään. Se on tietysti lohdullista, että nopealla toiminnalla jo edenneen halvauksen oireet voivat olla vielä parannettavissa. Jotain tuollaista minunkin riskini sisältävät. Ruhje ytimeen voisi aiheuttaa arvaamattomat seuraukset, mutta toivottavasti päästään tekemään suunnitelmallinen leikkaus noilta osin oireettomassa tilanteessa. Toisaalta leikkaus itsessään sisältää pienen halvaantumisriskin. Voi vain toivoa, ettei tuollaiseen tilanteeseen päädy mistään syystä.
PoistaRiskejä on aina,pienissäkin toimenpiteissä. Mutta mestareita nuo neurokirurgit on!Hyvää tietoa/infoa saa myös Helsinki Hospitalin kotisivuilta(yksityinen huippusairaala ja tekijät)Käy tutustumassa ja lukemassa. Itse olen käynyt Antinheimolla, samoin läheiseni leikkasi Antinheimo. Meilläpäin ei neurokirurgeja enään käy, joskus kyseiset lääkärit kävivät keskussairaalassamme.Tuo fysiatri on työskennellyt myös Ortonissa (Pohjolainen)Osa heistä siis työskentelee yksityispraktiikan lisäksi Töölössä. Käyppäs lukasemassa:)
VastaaPoistaSiis emme yksityisesti ole heillä käyneet, ei ihan varat riitä....
PoistaKiitoksia vinkistä. Täytyypä vilkaista, vaikka eipä ole yksityinen minunkaan kukkarolle mikään vaihtoehto :). On totta, että riskejä on ihan kaikessa. Erilaisia riskejä, erilaisilla todennäköisyyksillä, mutta eipä niitä kannata liikaa jäädä miettimään.
PoistaEip niin. Itselläni myös muutaman kerranlanneranka leikattu (mutta uusiutui prolapsit)eikä nyt hypermobiliteetin vuoksi mielellään leikatakkaan.Myös th:n alueella kaksi ja kaulan alueella on prolapsia, ahtaumaa,ödeemiä,on insertiittiä trapezius,lapa,niska alueella,ja kontrollit tulossa kahden vuoden päästä kallopohjalla olevan muutoksen vuoksi(ei tiedetä mikä on)Paljon myös näitä hoitovirheitä käynyt,asiat jopa muistutukseen ja kanteluunkin mennyt.Nyt oneksi löysin kunnollisen ja hyvän lääkärin, reumalääkärin:)
PoistaOnpa hankalan ja kivuliaan kuuloinen tilanne. Hyvä, että olet löytänyt itsellesi sopivan lääkärin. Sitä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Hoitovirheet ei sinällään ihmetytä minua. Nämä viime vuodet, jotka olen lähietäisyydeltä toimintaa seurannut, on osoittanut virheitä tapahtuvan kaiken aikaa. Yleensä onneksi harmittomia pieniä, mutta ei isonkaan virheen mahdollisuutta voi ohittaa. Riski siihen on aina olemassa.
PoistaKatsoin muuten tuota vinkkaamaasi sivua. Asiallisen oloinen sivusto, jossa oli mielenkiintoista tietoa. Jos hakeutuisin jostain syystä yksityiselle, niin tuo paikka ammattilaisineen olisi hyvin kiinnostava vaihtoehto.
PoistaOletko ajatellut kirjoittaa, kertoa sairaudestasi johonkin lehteen tai asiaohjelmaan? Suomen kipu ry, akuutti....Itse olisin saanut antaa haastattelun selkäyhdistyksen lehteen, mutta en vielä. Selästä puhutaan paljon, mutta aina se kohdistuu lanneselkään. Harvemmin puhutaan näistä rintarangan taikka kaularangan vammoista (ahtaumat,sirtymät,prolapsit jne)Tuntuu kuin selkäsairaus olisi vain ja ainoastaan tuo lanneranka.Myöskään näihin vammojen muista oireista ei puhuta, kuten sympaattisen hermoston häiriöistä, neuraalikudoksen aiheuttamista tuntemuksista (jotka myös saattaa näkyä päälepäin)spastisuudesta jne.
VastaaPoistaEi ole käynyt mielessä. Larsen on niin harvinainen, etten usko sen kiinnostavan lukijoita yleisemmin. En myöskään kuulu mihinkään sopivamman kanavan tarjoavaan yhdistykseen (koska tämä on niin harvinainen sairaus, ettei ole sopivaa yhdistystäkään), joten on epätodennäköistä, että päätyisin lehtiin.
PoistaMutta samaa mieltä olen, että isot yhtäläisyysmerkit on vedetty lannerangan vaivojen ja selkävaivojen välille. Rintarangan alue on selvästi vielä kaularankaakin huonommin tunnettu. Itsekin olen jäänyt kokolailla yksin noiden rintarangan vaivojen kanssa. Kun sieltä ei voida leikata mitään, niin se tuntuu tarkoittavan samaa kuin että mitenkään ei voida auttaa, vaikka se aiheuttaa mm. alati jatkuvan tukalan puristuksen rintakehälle. Muuten on vaikea edes sanoa, että mitkä muut oireet on siltä suunnalta peräisin. Noita muita oireita ajattelinkin vähän sivuta tarinan seuraavassa osassa.