Tuo polvitukien hankinta ja leikkely oli vielä sitä aikaa kun pidin tilannettani normaalina. Vasta nyt tekonivelien kanssa ymmärrän miten vaikea tilanne polvissa oli jo kauan ennen kuin niiden oireet ajoivat minut hakemaan apua. Olen kasvanut niiden poikkeavuuden kanssa, joten en osannut odottaa muuta. Ei kuitenkaan ihme, että kävely oli aina niin vaivalloista. Nyt kävellessä ihmettelen ja ihastelen tekopolvien toimivuutta edelleen joka päivä ja jokaisella askeleella, vaikka ne eivät muissa toimissa ongelmattomat olekaan. On kuitenkin hienoa, etteivät ne enää tukia tarvitse. Niinpä lainatut on palautettu jo ajat sitten ja leikellytkin heitetty pois. Tukien esiinmarssi oli kuitenkin vasta alullaan, koska nyt tajuan, että apuvälineitä ja tukia kannattaa käyttää, sillä ne helpottavat arkea ja kipuja. On turha taistella niitä vastaan.
Kuntoutuksen aikana tuli poikettua eräässä apuvälinekaupassa. Se oli silmiä avaava kokemus. Ensinnäkin siltä kantilta, että miten paljon erilaisiin toimiin on olemassa kättä pidempää, mutta myös se yllätti, että apuvälineet voivat olla ihan tyylikkäitä. Erityisesti innostuin yhdestä rollaattorista, vaikka enhän minä sellaista nyt tarvitse. Se oli kevyt, helposti rullaava ja muotoiltu. Ihan eri maata kuin käyttämäni apuvälinelainaamon mallit. En ole koskaan osannut kulkea rollaattorilla enkä ole ymmärtänyt miten se ylipäätään voi tukea kävelyä, mutta tämä versio vaikutti toimivalta muotoiltuine käsikahvoineen. Varsinkin tasapainon tukena ajattelisin sen olevan keppejä näppärämpi. Samalla kun katselin ympärilleni eri apuvälineosastoilla, niin paljon tuli vastaan tuttuja välineitä. Siitä oikeastaan vasta tajusin, että miten paljon minullekin on niitä kerääntynyt. On omansa keittiöön, peseytymiseen, lukemiseen ja nivelten tukemiseen. Noiden lisäksi on monia tavaroita, jotka eivät kulje apuvälineen nimellä, mutta ovat silti apuvälineeksi hankitut. Näitä on esim. satulatuoli tai vaikka äskettäin hankkimani korkeussäädettävä apupöytä tietokonetta varten. Minulla on edelleen myös kyynärsauvat lainassa. Kokeilin niitä huvikseni ja tajusin heti etten enää koskaan pysty niitä ilman painovarausta käyttämään. Jäin miettimään, että miten ihmeessä selvisin viime vuodesta keppien kanssa, mutta sitten tajusin, että enhän minä oikeasti selvinnytkään. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen kyllä, mutta kauheilla käsikivuilla ja hyvin vähällä liikkumisella. Tuokin määrä onnistui viemään käsien tilannetta reippaasti alaspäin. Toisen leikkauksen jälkeen jouduin ottamaan käyttöön kainalosauvat, reumarollaattorin ja pyörätuolin. Polvileikkauksen jälkeen kävelin toista kuukautta kävelytelineellä, jonka jälkeen siirryin hyvin nopeasti yhteen, lähinnä tasapainoa antaneeseen keppiin. Nytkin pystyisin ehkä käyttämään yhtä keppiä antamassa tukea ja tasapainoa, mutta sitten kun seuraavat operaatiot jalkoihin on joskus tulevaisuudessa edessä, niin kävely ei tule hoitumaan tavallisilla kyynärsauvoilla.
Tällä hetkellä tärkein ja päivittäin käytössä oleva tuki on tukikengät. Ne helpottavat liikkumistani merkittävästi. Tunnustan, että kesän aikana sorruin toisinaan crokseihin niiden helppouden ja ilmavuuden vuoksi - tämä siis verrattuna varrellisiin nahkakenkiin. En kuitenkaan pysty kävelemään huonosti tukevilla kengillä sen enempää kuin lyhyitä siirtymämatkoja, sillä jo siinä ehtii huomata miten paljon oikein jalkaa tukeva jalkine auttaa koko vartalon asennonhallintaa. Ilman kenkiä kävely muuttuu nopeasti kuormittavaksi ja vaikeaksi. Tulee vääntöä nilkkoihin ja polviin - myös kantakävely unohtuu minulta edelleen helposti, jos kenkä ei sitä ohjaa. Sitkeässä ovat totutut tavat eikä kävelystä välttämättä koskaan tule sillä tavalla luontevaa, etten joutuisi sitä koko ajan aktiivisesti miettimään. Jos noista kengistä jotain valitettavaa löytyy, niin ehkä näiden tällä hetkellä käytössä olevien välikausikenkien pitäisi olla rullaavammat. Ne tehty minulle ennen polvileikkauksia, jolloin en siis kävellyt omin avuin, joten ne eivät ole enää tämän hetken tarpeisiin parhaat mahdolliset toisin kuin talvi- ja kesäjalkineet.
Tuo mainittu ilmavuuden puute on laajemminkin yksi tukien huonoista puolista, sillä siinä missä ne kiistatta auttavat, niin monesti ne on myös varsin epämukavia ja tuntuvat ylimääräisiltä. Pois lukien tosiaan tukikengät, jotka istuvat täydellisesti ja ovat kaikin puolin käyttökelpoiset kesän lämpöä lukuunottamatta. Nykyisellään muut niveltuet painottuvat minulla käsiin. Uusimmat tulokkaat on peukalotuet, jotka ovat sarjassaan melko mukavat. Kevyet, ohuet ja nopeasti puettavat. Noiden lisäksi tukiarsenaalista löytyy tukevampaan tarpeeseen peukalotuelliset rannetuet, joita on suostuttu jo pariin kertaan leikkaamaan käsiini sopiviksi siitä huolimatta, että ovat vain lainassa. Nyt olen niihin varsin tyytyväinen. Näiden lisäksi ranteitani tukee yöaikaan käpälämalliset yölastat.
Melko uusi kokeilu on sijoiltaanmenevän rystysnivelen tukeminen eräänlaisella minilastalla. Se on hauska kehitelmä, joka kuitenkin mahdollistaa laitteiden näpräämisen. Käyttö on tosin osoittanut, ettei se ole tarpeeksi tukeva eikä se riitä pitämään rystystä sijoillaan. Kipua silläkin saa lievitettyä, jos antaa käden sitten vaan olla paikallaan. Seuraavana siihen arvioidaan mittojen mukaan tehtyyn sormituen mahdollisuutta. Tähän arvioon minulle on myönnetty maksusitoumus. Toivottavasti apu löytyy, sillä kyseessä ns. iso pieni kiusa. Ainoan kunnolla toimivan käteni toiseksi tärkein sormi. Käytännössä on lähdettävä tuen perässä Vantaalle asti, mutta arviokäynti on kai tarkoitus järjestää seuraavan kuntoutusjakson aikana, joten ei siitä mahdotonta kieppiä tule.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti