Kyynärpään tekonivelleikkauksen uusinnasta on nyt kulunut noin kaksi ja puoli kuukautta. Toipuminen on edistynyt hyvin. En tiedä miksi olen yllättynyt, mutta tämä on sujunut paljon paremmin kuin uskalsin toivoa. Ensi alkuun kyynärpää näytti toivottoman vinolta. Muistin kuitenkin, että olin säilyttänyt ensimmäisen leikkauksen jälkeen käytetyn yölastan (kerrankin on hyvä olla hamsteri). Lastan tarkoitus oli suoristaa kättä. Jostain syystä sellaista ei tällä kertaa tehty, mutta ei tosiaan hätää, sillä kun avustajan kanssa pengottiin pitkään varastokopilla, niin tuki löytyi (ja tuli todettua, että kopilla olisi tarvetta inventaarioon, hävitykseen ja järjestykseen). Muutaman viikon ajan viritin lastan uskollisesti käteeni öiksi. Se oli silmin nähden hyvä taktiikka. Olen saanut käden niin suoraksi kuin sen on mahdollista mennä. Siihen jää ojennusvaje, mutta käden käyttöä se ei häiritse, joten tulos on siltä osin hyväksyttävä.
Kahden kuukauden kohdalla oli jälkitarkastus. Käsi kuvattiin, ortopedi teki tarkastuksen ja toimintaterapeutti teki mittauksiaan. Röntgenkuvassa kaikki näytti hyvältä. Jopa olkavarteen laitettujen luupankkiluiden luutuminen oli lähtenyt hyvin käytiin (jihaa!). Luutumisosuus aiheutti alussa eniten epäluuloa, kun muistin miten huonosti lonkat aikoinaan luutui. Ne kestivät silloin pitkästi toista vuotta, mutta nyt siis tilanne näyttää valoisammalta. Onhan se kerrassaan mukavaa, että asiat sujuvat.
Sen sijaan käden voimat on hyvin heikolla tasolla. Nyt sain luvan viiden kilon rasitukseen. Se on voimassa joka suuntaan (eli nostoon, kantoon, työntöön tai vetoon) ajasta ikuisuuteen, joten niillä rajoilla on pärjättävä. En kyllä juuri viittä kiloa enempää missään normaalisti tarvitsekaan (ehkä kuntosalilla, jos sinne vielä joskus eksyn, olisi voinut olla tarvetta isompaan vastukseen). Juuri nyt viisi kiloa on ihan liikaakin, sillä muut viat ja vaivat estävät sellaiset määrät. Yksi tähän liittyvä huoli on kyynärsauvojen käyttö. Tulen varmasti jossain vaiheessa tarvitsemaan kävelyn apuvälineitä, mutta viittä kiloa enempää kyynärpäälle ei sovi laskea, joten kyynärsauvat ei taida sopia. Mutta se on tulevaisuuden murhe, jota ei tarvitse vielä märehtiä, sillä nykyisiäkin on ihan tarpeeksi.
Yksi suurimmista on tietysti olkapään tilanne. Käden toiminnallista kokonaisuutta ei niin valtavasti parantanut se, että kyynärpää tuli parempaan kuntoon. Olkapäässä on kipua, särkyä ja huomattavaa rajoitetta liikkeessä. Se ei nouse aktiivisesti hartiatason yläpuolelle. Siinä on varmaan seuraava kohde jollekin toimenpiteelle. Konservatiivista hoitoa on nyt jatkettu jo kaksi puoli vuotta. Nyt olen voinut vähän paremmin kokeilla erilaisia kevyitä liikkeitä olkapäälle, kun kyynärpää sen sallii, mutta ei. Harjoitteiden tuottamassa kivussa ei ole mitään sellaista, joka vihjaisi niiden parantavan asiaa.
Jälkitarkastuksessa ortopedi otti puheeksi olkapään, vaikka ei siis ole olkapään hoitava lääkäri. Hän sentään ymmärtää (tai myöntää), että olkapäässä on ongelma. Samaa ei ole aina voinut sanoa kaikista muista. Hyvä, että asia tuli puheeksi, sillä tk-lääkärin kanssa oli myös keskustelua olkapään tilanteesta. Sovittiin siellä, että yritän kyynärpään jälkitarkastuksessa selvittää olkapään hoitotilannetta. Lähinnä siis sitä, että onko minulla olemassa kesken oleva hoito vai tarvitaanko uusi lähete. Ortopedin kanssa sovittiin, että olkapään asiaan palataan toisessa jälkitarkastuksessa, joka ottaa paikkansa puolen vuoden kohdalla leikkauksesta eli kesäkuussa. Silloin pallo heitetään olkapääortopedien suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti