Ihmiselämä on täynnä käytännön pakollisuuksia. Hankalaksi tilanne muuttuu siinä vaiheessa kun noista isoista ja pienistä pakoista tulee ylivoimaisia. Onneksi en ole vielä ylivoimaisuustilassa, mutta suuren kivenmurikan työntelyltä tukevan ylämäen yli kaikki pakot tällä hetkellä tuntuu. Pelkästään postin avaaminen saattaa kestää päiviä. Laskut hoidetaan vasta viimeisenä mahdollisena päivänä eikä mitään ylimääräistä jaksa. Monet sellaiset asiat, jotka pitäisi hoitaa, mutta joilla ei ole määräpäivää, jäävät hoitamatta.
Jo viime kesästä saakka vaivannut jatkuva väsymys on tässä talven saatossa vain pahentunut. Nykyiseltään nukahdan kesken päivän pariinkin kertaan ihan kunnon uneen. Tunti tai puolitoista menee kerralla. Lisäksi nukun vielä yötkin paremmin kuin ennen. Hyvä asia on, että vuosia kiusanneet nukahtamisvaikeudet on tällä hetkellä taakse jäänyttä elämää. Ainoastaan kipu herättää öisin. Joskus haittaa on enemmän ja toisinaan vähemmän, mutta näin on jatkunut jo vuosia, joten unen katkonaisuuden ei luulisi olevan väsymyksen syy.
Lähikuukausina minulta on tarkastettu kaikki tärkeimmät veriarvot, jotka on likipitäen täydellisessä tilassa. Eli mitään isompaa elimellistä vikaa ei pitäisi olla. Ainoastaan paastosokeri on aavistuksen alle viitearvon alarajan ja viime aikoina paljon puhuttu ferritiini on hieman matalahko. Olisiko siinä syy väsymykselle? Mene ja tiedä. Olen yrittänyt ottaa vähän lisärautaa, mutta toistaiseksi sen ottaminen on ollut satunnaista, kun en ole jaksanut ottaa siihenkään asiaan todellista otetta. Toisaalta syykin voi olla ihan toisaalla.
Olen taipuvainen ajattelemaan, että väsymykseni on yhdistelmä kipujen pahenemisesta, kokoaikaisesta lievästä huimauksesta ja henkisestä kuormituksesta. Tuo huimausjuttu käy hermoille, koska sen syy on epäselvä enkä tiedä miten sitä voisi hoitaa. Perusteltuja syitä voi löytää niskasta, näköongelmasta, korvista ja/tai nivelten asentotunnosta. Vikaa kaikissa. Se ei ole sillä tavalla lamauttavaa kuin edelleen ajoittain vaivaavat huimauskohtaukset vaan kyse on enemmänkin asentohuimauksesta yhdistettynä siihen tunteeseen kuin kulkisi kevyessä aallokossa kyntävällä laivalla. Välillä otettava sivuaskeleita, jotta tasapaino säilyisi.
Oikeaksi ongelmaksi tuo on muodostunut lähinnä siinä mielessä, että se on lisännyt kaatumisriskiäni. Viime marraskuun jälkeen olen kaatunut kymmenen kertaa. Osa on tosin johtunut liukastumisesta ja osa nilkan pettämisestä, mutta osalle ei ole löytynyt mitään ulkoista syytä. Kaatumisissa on aina omat riskinsä, vaikka vuosien saatossa, satojen kaatumisten myötä, huippuunsa hiotut kaatumisen tekniikat on selvästi edelleen hallinnassa. Olen miettinyt, että pitäisikö ottaa käyttöön joku kävelyn apuväline. Kävelykeppi ei tule pitkäaikaisessa käytössä kyseeseen käsien tilanteen vuoksi, mutta kenties rollaattori. Ehkä. Kynnys on korkea, mutta tavalla tai toisella kaatuilusta on päästävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti