Asetetaan leikkausjonoon

Istuin lääkärin huoneen tuolilla odottelemassa näytteenoton alkua. Tarvikkeiden noudon aikana kuuntelen vähän lamaantuneena kun lääkäri sanelee tekstin joukkoon tutun lauseen: "Potilas asetetaan leikkausjonoon". Suhtauduin aiemmin kuulemaani viestiin tyynesti. Näitä sattuu -asenteella. Siitä huolimatta istun nyt, vastaanottoa seuraavana yönä kello 2:26, kirjoittamassa tätä uusinta lukua tarinaani eikä uni ole tullut silmään. On myös tavanomaista hankalampi kipuyö, joten sekin valvottaa. Harkitsen jo päivän aloittavaa aamukahvia, mutta ennen kuin ehdin, kiipesi koira nukkumaan syliini. Ihailtavat unenlahjat. En raaski häiritä. Lohduttava pikku karvakerä ja samalla lämpöpakkaus särkeville jaloille.

Tunnen huolta ja uupumusta ketjuuntuvista takaiskuista. Mieli painuu maahan kun ajattelen taas uutta leikkausta, ja ennen kaikkea siitä toipumista. Se tulee olemaan ainakin parin tai ehkä kolmen kuukauden mittainen taival. Jos kaikki menee hyvin. Eikä ongelmakäsi kuntoon tule tuon kolmen kuukauden jälkeen. Tässä kohdassa ajatuskulkua iskee todellisuus, jota en jaksa positiivisuudeksi kääntää. Miten ihmeessä pystyn kuntouttamaan käden, joka on valmiiksi heikko? Tunnetusti se on leikkauksen jälkeen entistä heikompi. Olisin halunnut päästä korjausprosessissa eteenpäin, mutta nyt palataan korjaamaan jälkiä.

Kyynärpään tekonivelen vuositarkastuksessa, joka siis todellisuudessa otti paikkansa noin puolentoista vuoden kohdalla, kävi vääjäämättömästi ilmi, että tekonivel on irti. Syy siihen on epäselvä. Kyynärpäästä yritettiin saada nivelnestettä, jotta mahdollinen infektio olisi saatu selville, sillä se olisi voinut tekonivelen näin aikaisessa vaiheessa irrottaa. Vaan verisuonien lisäksi myös niveleni kieltäytyvät luovuttamasta pisaraakaan omistaan. Hieman epämukava tutkimus, kun piti useampaa kohtaa ronkkia, mutta tulos oli tavallaan ihan hyvä, sillä se todennäköisesti tarkoittaa sitä, ettei siellä tulehdusta ole. Asia varmistetaan tietysti vielä leikkauksessa.

Yritin ehdottaa, että olkapäälle olisi tehty ensin jotain. Ajattelin siis juuri kuntouttamista. Sijoiltaan olevalla olkapäällä uuden kyynärpään tekonivelen kuntoutus on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Tekonivelistä ei tule hyvää lopputulemaa ilman tuota vaihetta. Vaan ei. Korjausleikkausta ei voi siirtää. Päinvastoin, se tehdään niin pian kuin mahdollista. Irronneen varren pää painaa luuta ja sisältää riskin siitä, että käsi menee poikki. Voin kuvitella, että sitten se vasta hankalaa olisi.

Suunnitelmana on siis vaihtaa tekonivel vielä ennen kesätaukoa eli ensi kuussa. Vaan onhan tässä muttia matkassa. Haava. Sattuipa silmääni valmistautumisohjetta selatessa, että ihon on oltava ehjä. Ei muistanut edes mainita koko ongelmasta. Hups. Lisäksi edellytyksenä on, että hampaissa ei ilmene mitään isompaa korjaustarvetta. Lähdin siis vastaanotolta mukanani tekonivelleikkaukseen valmistautumisohjeet. En voi kuitenkaan sanoa olevani täysin yllättynyt, sillä kyynärpään kipu on kertonut, ettei kaikki ole kunnossa. Mitäköhän sitten, jos niskassakin olisi leikkaustarvetta? Ilman muuta kasvainkin haluttaisi leikata pois nopeasti, sillä mitä pienempi se olisi, sitä vähemmän tervettä kudosta jouduttaisiin poistamaan. Se olisi jo hieman liian ilkeää peliä elämältä.