Joku syy on oltava

Kasvaimen leikkauksesta on nyt aikaa yli viisi kuukautta eikä osa leikkaushaavasta suostu menemään kiinni. Välillä se kasvaa vähän isommaksi ja sitten taas pienenee. Olen enemmän kuin hiukan kyllästynyt laastaroimaan niskaa. Se on niin hankala paikka. Peiliä käyttämällä yritän saada lapun kohdalleen. Käsien rajoitukset tekevät vielä oman haasteensa. Enpä olisi uskonut, että siitä tulee tällainen ongelma, kun ei koskaan ole ollut mitään vaikeutta haavojen paranemisen kanssa.

Olen aina aika ajoin käynyt näyttämässä haavaa terveyskeskuksen hoitajille, ja kuntoutusosastolla haavan näki myös pari lääkäriä. Kaikkien yksituumainen mielipide on, että se on niin hyvännäköinen haava. On se; ei näytä tulehtuneelta eikä erityisen syvältäkään (enää). Muutama viikko sitten päätettiin, että siitä on kaikesta huolimatta otettava näyte. Näin tehtiin, mutta tulos oli juuri niin puhdas kuin haava näyttääkin. Lopulta päädyin pika-ajalla terveyskeskuslääkärin vastaanotolle, kun haava tuntui taas kasvavan. Lääkäri päätti informoida leikannutta yksikköä haavan tilanteesta.

Lopulta sain vähän etuajassa ajan puolen vuoden kohdalle muutenkin suunniteltuun kontrolliin. Kirurgi oli heti sitä mieltä, että ei ole normaalia, että haava on edelleen auki. Joku syy on oltava, kuten hän asian ilmaisi. Haavasta otettiin koepala, joka menee nyt patologin tutkittavaksi. Tulosten tultua päätetään jatkotoimista. Yksi vaihtoehto on kasvaimen uusiutuminen. Se ei olisi mitenkään harvinaista sen tyyppisessä kasvaimessa, joka minulta leikattiin. Jos näin olisi, niin sitten se tarkoittaisi uutta leikkausta. Jos taas tulos on kasvaimen osalta puhdas, niin sitten haava voidaan hoitaa polikliinisesti. Käsitin, että avoin kohta suljettaisi uudelleen.

Jälkimmäinen vaihtoehto jättäisi luultavasti siistimmän arven kuin nykyisen haavan umpeutuminen. Jos nyt haluaa ajatella sellaista merkityksetöntä yksityiskohtaa. Ja jos olen ymmärtänyt tuon hoitovaihtoehdon oikein. Tärkeintä on, että haavan ongelmaan on vihdoin tulossa ratkaisu. Itse toivon tietenkin ratkaisua, joka ei vaadi leikkaussalia. Toipuminen on aina niin vaivalloista, vaikka tässä tapauksessa ei olisi kysymyksessä mikään iso kasvain, sillä ei tuolla alueella pysty tunnustelemalla mitään kasvia tuntemaan. Olen siis toiveikas, että pääsen kesään ilman laastaria.