Leikkaus suoritettu

Taas on yksi leikkaus onnellisesti takana ja kova toipuminen edessä. Menikö kaikki sitten toivotulla tavalla? No ei tietenkään mennyt, mutta tässä nyt kuitenkin olen kotona kuulostelemassa olotilaa. Viikko vierähti sairaalassa. Vähän on vielä asiat jäsentymättä kokonaisuudeksi kaiken kivun, kipulääke hallusinaatioiden ja muu pyörityksen jäljiltä, mutta eiköhän se nyt hoidu kun pääsee kirjallisen ilmaisun pariin. Olen valmis julistamaan tämän leikkauksen yhdeksi pahimmaksi kokemistani. Jos joku on seurannut kirjoitteluani pidemmän pätkän, tietää minun käyneen läpi monenlaista. Täytyy todella yrittää pitää hyvää huolta tekonivelistä, sillä uusinta ei ollut mikään kevyt juttu.

Eli kyynärpään tekonivelleikkauksesta on kyse. Tarkemmin ylemmän komponentin vaihdosta. Alkuperäinen leikkaus tehtiin pari vuotta sitten eikä kyynärpää koskaan parantunut kunnolla. Ehkä se kertoo jotain uusinnan hankaluudesta kun kerron, että menin leikkaussaliin aamulla kello 8:00 ja heräämöön pääsin vasta kello 15:30. Muistaakseni pisin aika salissa omalla kohdalla. Tuolla välillä ehti tapahtua mielestäni turhan paljon.

Leikkaus oli jostain syystä päätetty tehdä puudutuksessa. Sitä ei kerrottu minulle ennen kuin leikkaussalissa. Olin ollut siinä luulossa, että nukutuksessa kuten edellinenkin. Anestesialääkäri aloitti hermojen puudutuksen ultraäänen avulla. Nopeasti tunsin miten toinen puoli kurkusta alkoi puutua ja toinen keuhkopuolisko myös. En tiedä jouduinko vähän paniikkiin, mutta myös hengittäminen ja nieleminen vaikeutui. Käsi sen sijaan jatkoi liikkumistaan. Sitten paikalle tuli toinen anestesialääkäri ja puuduttamista jatkettiin. Tässä kohdassa minulta katkeaa filmi.

Seuraavan kerran taju palasi silloin kun tunsin, että avausviilto tehdään. En kipuna, mutta selvänä tuntona. Etoo vieläkin viillon tunne. Se sai minut pelästymään ja hyökkäämään lääkkeistä sekopäisenä toisella kädellä yli eteen laitetun verhon. Alan riuhtomaan kättäni pois ja siinä kohtaa tunnen jo vähän haavakipuakin. Tarvittiin useampi henkilö rauhoittelemaan minua, kunnes kuulen jonkun sanovan ihanat taikasanat "unta tarvitaan".

Niinpä minut sitten nukutettiin leikkauksen ajaksi, ja sen pituuden huomioiden se oli varmasti hyvä päätös. En tiedä miksi puuduksella edes yritettiin. Varsinkin kun se ei alusta asti mennyt normaalilla tavalla. Minulla oli monta päivää kieli, kurkku ja toinen puoli keuhkoista puuduksissa. Tulee mieleen ainakin sellainen syy puudutukselle, että riskitiedoissani lukee, että mahdollisesti vaikea intubointi (kaularangan jäykistyksen vuoksi). Siinä samassa kerrotaan, että mistä kärrystä löytyy vaikean intuboinnin välineet. Ehkä anestesialääkärit siksi arastelevat nukutusta. Tosiasiassa intuboinnit on sujuneet aivan normaalisti myös jäykistyksen jälkeen.

Aika heräämössä on minulta täysin kateissa. Seuraavaksi ymmärrys palaa tarkkailussa. Vanha tuttu paikka useammastakin leikkauksesta. Edellisen kerran olin siellä polvileikkauksen jälkeen. Syy miksi jouduin sinne nyt, oli verenpaine, joka ei tahtonut pysyä tarpeeksi ylhäällä. Käytännössä alkuoireet olivat aivan samat kuin polvileikkauksen jälkeen eli sen leikkauksen, joka johti sydämen vajaatoimintaan ja keuhkojen nesteytymiseen. Onneksi tilanne ei tällä kertaa päässyt niin pahaksi vaan sain verenpainetta tukevan lääkityksen. Jotain oli siis opittu. Makasin selälläni ja usein jalkapuoli aavistuksen ylöspäin nostettuna tarkkailussa pari päivää kunnes tilanne vakiintui. Kävelemään kykenin vasta neljäntenä päivänä.

Kivut olivat todella kovat. Tarkkailussa ollessa huusin suorastaan kivusta yhden kipukohtauksen aikana. Kyse ei ollut leikkausalueen kivusta vaan hermokivusta. Yhä vieläkin se on isoin ongelma kivun osalta. Leikkauksesta sukeutui vaikea, koska irrallisen proteesin vuoksi luu oli päässyt huonoon kuntoon. Se oli käytännössä syöpynyt sisältäpäin omin sanoin kerrottuna mössöksi. Tämä tarkoitti, että luun sisälle oli puhdistuksen jälkeen laitettava luusiirteitä. Siirteet kiinnitettiin metalliverkolla, jonka päälle sementoitiin uusi proteesi. 

On siinä varmaan ollut väkertämistä. Pitkän leikkauksen ajan hermot olivat isossa venytyksessä, mikä selittänee hermokivut ja laajat tuntopuutosalueet kämmenessä ja sormissa. Toinen ongelma on, että käsi ei enää mennyt suoraksi edes leikkauspöydällä. Tällä hetkellä sen vinouma on yli 40 astetta. Hyvin vino siis. Siinä on kova treenaaminen, varsinkin kun kipu on tätä luokkaa. Nyt eteenpäin vahvalla antibioottilääkityksellä kunnes viljelyvastaukset varmistavat ettei tulehdusta ole ollut.