perjantai 16. kesäkuuta 2017

Kitukrännin kulkija

Joskus on mentävä lähelle, jotta todella näkee mitä lähellä on. Usein on niin, ettei arjen ympäristöön tule juuri kiinnitettyä huomiota tai annettua sille sellaista arvoa kuin se ansaitsee. Tänä vuonna olen pyrkinyt tietoisesti muuttamaan tätä epäkohtaa. Ensin oli vuorossa välittömät kotikulmat eli alueet muutaman sadan metrin etäisyydellä kotoa. Vuosien jälkeen siitäkin löytyi vielä yllätyksiä, vaikka olen aina tiennyt, että tämä on hieno alue. Pelkästään se, että meri on tuossa lähellä vaihtelevine mielialoineen auttaa säilyttämään oman mielenrauhan. Siihen voi lyhyellä aikavälillä luottaa. Se oli siinä ennen minua ja se tulee jäämään siihen vielä pitkäksi aikaa minun jälkeeni. Siinä on juuret.

Kerttu
Nyt kun kävely on alkanut sujua yhä paremmin, niin oli aika kasvattaa reviiriä. Ensimmäistä kertaa elämässäni kuljin kävellen kotikaupungissa pelkästään sillä ajatuksella, että katsotaan ja nähdään mitä siellä on. Tietysti olen joskus ammoisina kouluaikoina ollut pakotettu siellä kiertämään, mutta ne olivat minulle tuskallisia aikoja. Käytännössä kävely tarkoitti minulle kokoaikaista jalkoihin katsomista ja sijoiltaan menevien polvien vahtimista. Se tarkoitti kipua, kaatumista ja kompastelua. Jotain mistä oli paljon subjektiivista haittaa, vaikka muutakin on joskus väitetty, mutta he eivät tienneet mistä puhuivat!

Tilanne on muuttunut. Nyt nautin kivuttomista ja mahdollisista askeleista. Minä, Tuulikki, promeneerasin pitkin Kitukränniä omin jaloin. Olen tarttunut tähän kesään, sillä nämä asiat (ja monet muut) on tehtävä tässä hetkessä, sillä huomisesta ei kukaan tiedä. Tällä viikolla kohteeksi valikoitui kotikaupungin vanha osa. Välillä piti poiketa lounaalle ja sitten kahville - siis sopivat lepohetket jaloille. Lisäksi pieni hetki suositun Kertun seurassa. Siinä ei voinut kauan istua, sillä yhdellä jos toisella vaikutti olevan kiinnostusta samaan seuraan. Oli erilainen päivä yleensä samanlaisina toistuvien päivieni ketjussa. Eikä tarvinnut lähteä kauaksi. Tällaisista päivistä saa voimaa jaksaa eteenpäin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti