Yhä korkeammalle

On menossa hyvä jakso. Hämmästyn aina taipumustani unohtaa vaikeat kivut heti kun menee paremmin. En pysty palauttamaan mieleen niiden voimaa - enkä haluakaan. Ehkä se on yksi selviytymiskeino. Juuri nyt tunnen mahdottomaksi sen, että tilanne voisi äkkiä muuttua huonoksi, vaikka oikeasti siinä käy juuri niin, että tilanne huononee yllättäen ja usein ilman erityistä syytä. Enkä minä valehtele itselleni, vaan rehellisesti tunnen kipujen olevan poissa. Mieleni riemuitsee jo, että olen parantunut! Toisaalta kipujen aikana tilanne menee aina toiseen suuntaan. Silloin en millään usko, että tunnelin päässä on valoa. Järki ja kokemus kertovat eri tarinaa. Jaksot on aina vaihdelleet ja ne tulevat vaihtelemaan tästä eteenpäinkin. 

Hyvä jakso ei tarkoita sadan prosentin kivuttomuutta vaan tietyt peruskivut säilyvät. Niitä en arjessa juuri huomioi. Se tarkoittaa jokapäiväistä päänsärkyä, hetkessä vaihtelevia kyynärpään kipuja, molempien polvien kipua, selän jäykkyyttä ja tukaluutta, aina vaivaavaa niskakipua sekä päivittäisiä luksaatioita. Näitä en kuitenkaan tällä kiputasolla erityisesti hoida tai lääkitse mitenkään, sillä aika moni noista on kipulääkkeiden vaikutuspiirin ulkopuolella. Polviin pystyisi jonkun verran vaikuttamaan tulehduskipulääkkeellä, mutta niitä pitäisi syödä koko ajan, joten olen päättänyt toisin.

Nyt hyvän jakson aikana harrastan liikuntaa ja teen niitä asioita, joita en aina voi. Eilen olin altaalla - jumppasin ensin omatoimisesti ja sen jälkeen ohjatussa ryhmässä. Ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen pystyin tekemään kaikki käsiliikkeet tehokkaasti ja ilman kipua. Pieni pelko kävi mielessä liikkeitä tehdessä, että tässä voi käydä huonosti, mutta otin tietoisen riskin ja päätin, että kättä on voimistettava silloin harvoin kun saa mahdollisuuden. Enkä minä joutunut siitä maksamaan. Käsi ei kipeytynyt - ei tietenkään, sillä nyt on hyvä jakso ja olo on voittamaton.

Näinä päivinä on aika palata myös potkupyörälle. Se on jo muuttanut maalta takaisin kaupunkiin ja odottaa renkaat pumpattuna ja nivelet voideltuna. En ole uskaltanut kokeilla edes potkun vertaa, sillä oikeastaan pelkään, että joudun luopumaan siitä kokonaan. Se on avoin mahdollisuus niin kauan kun ei ole toisin todettu. Olen siis pitkittänyt aloitusta, mutta nyt on aika olla rohkea. Se on tehokas laji. Syke nousee korkealle ja kunto kohoaa nopeasti. Siinä ei säästellä mitään vaan mennään verenmaku suussa. Olen kaivannut rankkaa liikuntaa. Jalanvaihdot mietityttävät, sillä tekonivelien jälkeen jalkojen asentotunto tuntuu heikenneen, ja jalanvaihto vauhdissa vaatii ketteryyttä ja hyvää ajoitusta. Kunpa ei vaan sattuisi mitään...