Lonkkien tilanne näyttää hyvältä, mutta ne eivät ole kaikilta osin luutuneet. Ainakin yksi kohta näytti olevan täysin auki. Joskus se vaan jää joiltakin luutumatta, sanottiin. Miksi se ei haittaa, niin sitä en tullut kysyneeksi. Ehkä siksi, että lonkat toimii ihan hyvin eikä niille ole tarvetta tehdä mitään eikä rajoituksia ole. Niitä ei siis tästä eteenpäin enää seurata. Tutkimuksessa tuli edelleen esiin nivuskipu, mutta liikelaajuudet on sopivat ja lonkkien asennot hyvät. Jos kivut edelleen jatkuvat ja vaikeutuvat, niin tähystysmahdollisuus on olemassa, mutta aikaisintaan siinä vaiheessa kun kaksi vuotta on kulunut. Tähystyksellä voidaan siis puuttua rustoreunukseen.
Todettiin, että alaraajat on nyt kokonaisuutena paremmat kuin ennen leikkauksia, joten voi ajatella lopputuloksen olevan voittopuolinen kaikista kohdatuista vaikeuksista huolimatta. Vielä ei edes olla lopullisessa tuloksessa vaan paranemista todennäköisesti vielä tapahtuu. Nivelrikkoahan lonkissa jo on. Se tulee etenemään, mutta nopeudesta ei tiedä kukaan. Ortopedin mukaan lonkat voi kestää viisi vuotta tai 20 vuotta, mutta lonkkien tekonivelleikkaus on nähtävissä jossain kohtaa tulevaisuudessa. Kymmenen vuotta olisi jo hyvä tulos.
Myös olkapää- ja kyynärpääongelmia sivuttiin, vaikka sen suunnan ortopedi ei paikalle tahtotilasta huolimatta päässytkään. Minä luulin, että sitä asiaa piti käsitellä vasta syksyllä polvikontrollin yhteydessä, mutta ilmeisesti sitten nyt jo. No mitä mieltä olet siitä, että leikataanko, kysyttiin. En minä oikein tiedä, vastasin epäröiden (kun en ollut ajatellut asiaa enkä valmistautunut keskustelemaan käsistä) ja jatkoin, että mitään työtähän tuo käsi ei kestä. Eli jos minusta halutaan työkykyinenn, niin sitten se varmaan pitäisi leikata. Totta kai sinusta tehdään työkykyinen! No, sitten se varmaan pitää leikata, sanoin. Sellainen viesti siis lähti siitä asiasta eteenpäin.
Tulin vasta myöhemmin ajatelleeksi, että vaikka minä tiedän uhkaavasta rankaleikkauksesta, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi yleisesti tiedossa. Leikkauksien ajoitusta täytyy sitten vaan säätää, mutta sen sanon, että tämä ruumis on loputon työsarka. Katsotaan nyt, että miten tuo lähtee etenemään. Itse ajattelisin, että kaularangan vakautus on kiireellisempi. Sikäli, että se tarpeen on. Lonkkakuvien kanssa samaan aikaan otettiin myös kaularangan taivutuskuvat. Onpa jännä kuulla, että minkälainen arpa niistä kuvista tällä kertaa osui. Mutta muuten oli hienoa, että kuvat tuli hoidettua yhdellä käynnillä.
Hyvä juttu nyt tuo tilanne toistaiseksi kuitenkin lonkkien ja polvien kannalta! Mutta muuten... Ymmärrän hyvin sun mietteet, hirmuisen tuttuja ajatuksia. On tullut mietittyä, että pitääkö sitä itsekin joku prioriteettilista - tai joku lista - laatia kaikista eniten oireilevista nivelistä ja ottaa sitten kuntoutusosastolla puheeksi. Nyt on kaikkea outoa häikkää käsien isoissa nivelissäkin ja erityisen ongelmallinen on vasen olkapää ja oikea ranne/peukalon tyvi. Oikea ranne ei asetu selällään kädet rentona vartalon vieressä suorassa maatessa edes suoraan, vaan jää reilusti koukkuun ja koholle toisin kuin vasen ranne... Outo juttu, mikä on nyt ajan mittaan pahentunut. Onpa tullut mieleen, että onko luustodysplasioita käsissäkin (olkapäät, kyynärpäät, ranteet), näitä kun ei ole koskaan edes kuvattu...
VastaaPoistaNiinpä, on oltava (ja olen) tyytyväinen jalkoihin tällä hetkellä. Jokainen päivä, jonka pystyn pärjäämään niillä arjessa on voitto. Kestää minkä kestää. Alkutilanne oli niin huono, ettei täydelliseen oireettomuuteen ollut mahdollisuuksia.
PoistaLista on hyvä idea; itse menin viimeksi kuntoutusosastolle mukanani lista kaikista oireista - ja tällä hetkellä kokonaisuus on paremmin tiedossa kuin koskaan. Kyllä tärkeysjärjestys on pakko olla silloin kun kyseessä moniongelmainen sairaus. Minulla esim. kädet jätettiin ihan suosiolla sivuun niin kauaksi kun jalkoja työstettiin. Mitä laajemman dysplasian mahdollisuuteen tulee, niin eikös sitä sanota, että jos löytyy yksi anomalia, niin pitää etsiä toista.