Myönnetään seuraavasti

Kelasta tuli myöntävä kuntoutuspäätös vaativaan lääkinnälliseen yksilökuntoutukseen. Se toteutetaan seuraavien kolmen vuoden aikana avomuotoisesti sekä fysioterapiana että allasterapiana. Ihan niin isoja määriä ei myönnetty kun hakemuksessa, mutta se on sivuseikka. Joka tapauksessa sitä on niin paljon, että minut voidaan ohjata oikeille raiteille ja ennen kaikkea kuntoutukseen tulee nyt jatkuvuutta. En kuitenkaan aio jäädä pelkästään kuntoutuksen varaan, vaan tarkoitus on aktiivisesti pyrkiä kohti parempaa toimintakykyä (tai ainakin säilyttää nykyinen) myös omatoimisella liikkumisella.

Pientä säätöä tässä vielä on, kun en ollut laittanut hakemukseen lainkaan palveluntarjoajaa. Niinpä päätöstä ei voitu laittaa toimeen. En vaan osannut silloin päättää, että mikä paikka olisi toista parempi, mutta halusin hakemuksen silti nopeasti matkaan. Nyt päädyin paikkaan, jossa olen jossain vaiheessa käynyt lähetteellä fysioterapiassa joitakin kertoja. Lonkka-asioissa silloin. Kyllä niillä opeilla lonkka vähän paremmaksi tuli, vaikkei leikkaukset sitten lopulta olleet estettävissä. Se onkin ainoa kokemukseni näistä, joten siinä valintaperusteeni. Ilmoitin valintani Kelaan, mutta nyt täytyy odottaa hyväksyntää paikalle ennen aloitusta.

Seuraavan vuoden ajalle minulle myönnettiin myös 20 päivää moniammatillista laitoskuntoutusta yksilöterapiana. Olen oikein tyytyväinen päätökseen kokonaisuutena arvioiden. Oikeastaan vähän yllättynytkin. Mietin, että kuuluuko minulle tosiaan tällaisia palveluita, vaikka kaikki oli totta mitä hakemuksessa ja todistuksessa oli. Yllätys tai ei, niin näin se nyt kuitenkin ratkesi. Hämmennykseni johtuu varmaan siitä, että suhteessa käsittämättömän monipuoliseen sairauskertomukseeni en vaan osaa suhtautua tilanteeseeni. Tiedostan, että ongelmia on paljon, mutta suurimman osan kanssa olen elänyt koko elämäni ilman mitään palveluita eli olen tilanteeseeni tottunut. En myöskään osaa arvioida omaa toimintakykyäni verrattuna keskimääräiseen.

Sitten aloin miettiä kuntoutuksen tavoitteita, joita Kela käsittääkseni seuraa melko tarkasti nykyisin. Tavoitteiden pitää olla jotain konkreettista, mitattavaa ja saavutettavissa olevaa. Kuitenkin tosiasia on, että kuntoutuksella minä en ole korjattavissa. En oikein miellä, että mitä ne käytännössä voisivat olla. Periaatteellisella tasolla keksin vaikka mitä, mutta että mitattavaa. Siinäpä pohdittavaa. Tietysti tavoitteellisuus on hyvä juttu ja ymmärrän hyvin että kuntoutuksen tehoa halutaan seurata. Se nyt vaan on oikein, mutta kun alkaa miettiä noita juuri omalta kohdalta, niin ihan tyhjää lyö.

Kevään ensimmäinen konkreettinen ja mitattava tavoite saavutettu.