Tervetuloa luukuviin!

On ollut toiminnantäyteinen viikko, jonka aikana tuli käytettyä kaikki käytettävissä olevat voimat. Tänään jätin vielä viimeiset rippeet peltohommiin. Se on nyt istutusta vaille valmis, mutta kivuilla minä tuon harrastukseni maksan. Kevät alkaa kuitenkin olla paketissa ja sitä myötä tehtävät kevenevät ja vapaaehtoistuvat. Sen sijaan kuntoutus ja erilaiset tutkimukset pitävät huolta siitä, että menoja riittää vielä ainakin ensi kuun alkuun saakka, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun keskikesään päästään, niin sitten oletettavasti hiljenee. Osa tutkimusajoista tosin puuttuu, mutta tuskin ne keskikesään osuu.

Jo maanantain käynti silmäklinikalla oli uuvuttava, mutta muuten ihan hyvä. Ajonäkö todettiin hyväksi, joten siitä ei tarvitse huolta enää kantaa. Lähinnä kyse oli siitä, että saanko jotain apua lukuvaikeuksiin sitten kun ammatillinenkuntoutus tulee ajankohtaiseksi. Lääkärin mukaan apua on mahdollista saada, vaikka en täytä näkövammakriteereitä. Lupasi kirjoittaa lausunnon aiheesta. Tämä oli selvästi tarkempi syyni kuin aikaisemmat. Vielä otetaan pään magneettikuva. Lähtökohtaisesti toivotaan ettei siitä mitään löydy. Ylimääräistä siis. Diagnoosi tarkentui järkeväksi: näkökenttäpuutos.

Viikko jatkui mukavasti ostosten parissa. Se oli mieltä piristävää, mutta otti muuten voimille. Siitä on jo aikaa kun olen viimeksi käynyt ostoksilla, sillä ostan lähes kaiken verkkokaupoista. Tässä vaiheessa on pakko kehua jalkojen toimintaa. Rauhallinen peruskävely kauppakeskuksessa ei aiheuttanut lainkaan kipuja jalkoihin. Totta kai jalat väsyivät ja minä uuvuin, mutta ennen vanhaan olisin ollut kivuissa jo yhden kaupan jälkeen. Olen tosi kiitollinen näistä jaloista, vaikka niiden muissa toiminnoissa on vajausta, niin kävely on helpompaa kuin koskaan.

Sen sijaan sohvalta nousu ei ole. Polvileikkauksista lähtien minulla on ollut sohvan jaloissa 12 sentin korotukset. Nousut on viime aikoina alkaneet sujua hyvin. Nyt kevätsiivouksen myötä korotukset otettiin pois, ja sain huomata ettei jalat olekaan vielä niin hyvässä kunnossa, että nouseminen matalalta sohvalta olisi sujuvaa. Se kuitenkin onnistuu jotenkin, joten se saa nyt toimia yhtenä harjoitusmuotona. Kuuluisa siivousprojektini on siis edistynyt tällä viikolla ja alkaa olla jo valmis. Kesäkukat vielä parvekkeelle ja sitten se on siinä. Sain paljon apua, joten homma sujui lopulta joutuisasti. Ilman apua olisi jäänyt paljon tekemättä.

Tulevalle viikolle tuli aika luukuviin. Kuvauksen jälkeen olevasta lääkäriajasta päättelen, että kaivatuista lonkkakuvista on kyse, vaikka siinä mainittiin hauskasti vain luukuvat sen kummemmin tarkentamatta. Kuvauskohde ei välttämättä ole tapauksessani itsestäänselvyys. Minä jonotan muissakin jonoissa luukuviin. Vai oltaisiinko tuolla niin skarppeja, että yhdellä kertaa napattaisiin niitä muitakin luukuvia. Se kuulostaa liian näppärältä, että menisi yhdellä ajolla useampi kuva. Nyt suuntaan toiveeni siihen, että lonkat on luutuneet valmiiksi, ja sitä myötä yksi osio voidaan siirtää menneeseen aikaan. Ainakin niin kauaksi, että on uuden kierroksen vuoro.