Mennään kun päästään

Pari viimeistä viikkoa on mennyt vauhdilla. On ollut hyvä nähdä ihmisiä, ja olla kuulolla myös toisten murheissa ja iloissa. Menoja on tuonut myös fysioterapia- ja lääkärikäynnit. Fysioterapian osalta palattiin tänään altaalle. Hyvin meni, mutta nyt on kyllä voimat poissa. Kättä ja selkää särkee pahaenteisesti. Eilen osallistuin lisäksi ohjattuun vesijumppaan. Se oli tasoltaan melko raskas jumppa, jonka aikana jo tiesin ylittäväni rajani. Lonkka muljahti sijoiltaan pariin otteeseen ja selkää vihloi, mutta ei tullut mieleen hidastaa. Tai mieleen tuli, mutta toteutukseen se ei päätynyt. Mikä kumma siinä on ettei opi? Seurauksena kovapäisyydestä oli vaikea yö. Eilisen rasitus on varmasti syynä siihen miksi allasterapiakin nyt lisäsi kipuja. Silti aion käydä hallilla omatoimisesti myös jatkossa, sillä se tukee painonpudotustani, joka on edennyt hyvin hitaasti, mutta oikeaan suuntaan. Ennen leikkausta olisi hyvä saada kiloja pois, sillä kokemukseni mukaan leikkaukset tuovat niitä tahtomatta lisää.

Tämän viikon käynti terveydenhuollossa oli kuulokontrolli. Siihen kuului ensin kuulontutkimus ja sen jälkeen lääkäriaika. Diagnoosina on nyt molempien korvien huonokuuloisuus eli parempikin korva oli tipahtanut huonokuuloisuuden puolelle. Minulla on jo jonkin aikaa ollut sellainen tuntuma, että joudun yhä useammin kysymään mitä tai sanomaan, että minä en kuule. En silti voinut olla varma, että oliko kyse kuulon huononemisesta vai onko vaan sattunut huonommat kuulo-olosuhteet. Erityisen todennäköistä kuulon nopea huononeminen ei ole - eikä se myöskään kovin paljoa ollut huonontunut.

Reilut pari vuotta sitten paremman korvan keskikuulo oli 20 desibeliä (normaalin alaraja) ja nyt 23 desibeliä. Noin 30 dB:n kieppeillä aletaan puhua kuulolaitteesta. Huonommassa korvassa ei ole kuuloa jäljellä. On epäselvää onko siinä koskaan kuuloa ollutkaan. Myös syy on edelleen epäselvä. Kuulohermo ja kuuloluutkin (kai) ovat kunnossa eikä mitään havaittavaa vikaa ole. Nämä seikat selvisivät (tai ovat selvitettävissä) siitä runsaasta kuvamateriaalista, jota korvistani on olemassa, vaikka ne eivät ole koskaan olleet varsinaisena kuvauskohteena. Kuuloluiden kunto jäi vielä epäselväksi. Dysplastiset kuuloluut olisivat oivallinen syy luustodysplasiaan liittyvälle kuulovialle. Ehkä syy jää mysteeriksi. Parin vuoden päästä sitten seuraava kontrolli tältä osin.

Neliapila elon vastatuulia varten

Nyt tahti näyttäisi hetkeksi rauhoittuvan tai sitten ei. Kannasta näkyy taas jotain uusia käyntijaksoja, mutta ei ne aina automaattisesti tarkoita käytännön menoja minulle. Sen sijaan silmälaseja pitäisi taas alkaa metsästää. Puolivuotiaat, monen sadan euron lasit heitetään pois toimimattomina. Nyt pitäisi hankkia kahdet uudet tilalle; erilliset kauko- ja lähilasit kalliilla erikoishionnalla tietysti, kun mikään tavallinen ei tunnu näihin moninaisiin vaivoihini toimivan. Eikä näihin ensimmäisiin voida edes tehdä kerralla riittävää korjausta vaan silmät on totutettava linsseihin pienin askelin. Eli lasien uusintoja on odotettavissa tiuhaan tahtiin.

Tähän väliin syvä huokaus. Sairastaminen on alkanut käydä tosi kalliiksi, mutta yritän kyllä kaivaa rahat laseihin vaikka kiven kolosta. Voi olla, että sieltä sitä saakin jatkossa kaivaa, sillä kaikki tulot on taas katkolla. Tällaisessa tilanteessa monen sadan euron hukkaaminen toimimattomien lasien muodossa todella kirpaisee - varsinkin kun vika olisi ollut täysin havaittavissa, ja elämän alkumetreillä jopa hoidettavissa. Vaan näillä mennään eikä takerruta noihin menneisiin käsittämättömiin hoidollisiin epäonnistumisiin.