perjantai 1. syyskuuta 2017

Loputon kunnostus

Miten on mahdollista olla päästä varpaisiin rikki? Apuvälineitä ja niveltukia tarvitaan. On hieman kiusallista olla aina anomassa jotain lisää. Eikö mikään riitä? No, yksinkertainen yhtälöhän tämä on kun on syntymälahjaksi saanut Larsenin syndrooman. Kun yhtä paikkaa saadaan kunnostettua, niin toinen lahoaa. En voi olla miettimättä, että miten pitkälle kunnostustöitä on järkevää viedä. Korjattavaa tai tuettavaa löytyisi loputtomasti. Ehkä pitää keskittyä toimintakyvyn säilymisen kannalta olennaisimpiin kohteisiin. Sormien ja varpaiden kaltaisten pikkunivelien ongelmat saattavat tuntua mitättömiltä vaivoilta isompien rinnalla, mutta toimintakyvyn kannalta nekin häiritsevät yllättävän paljon. Itsenäinen selviytyminen mahdollisimman pitkälle tulevaisuuteen on nousemassa päätavoitteeksi.

Alunperin tarkoituksena oli tässä syksyllä katsoa ammatillisen kuntoutuksen asioita. Nyt kuitenkin kun uutta leikkausta on tulollaan eikä työkyvyn palaaminen ole nähtävissä, niin tuo suunnitelma hylättiin. Tämän asian tiimoilta minulle järjestyi aika fysiatrille. Siellä todettiin työkyvyttömyyden kriteerien täyttyvän - ei pelkästään laajojen nivelongelmien vuoksi vaan yhdistettynä ainakin näön ja miksei kuulonkin heikkouteen. Nämä kaikki yhdessä aiheuttavat ison ongelman ammatinvalintaan ja työkykyyn. Päädyttiin toistaiseksi voimassa olevaan sairauslomaan. Selän kipuihin tuli esiin hoitovaihtoehto. Fysiatrin mukaan selkään voitaisiin laittaa puudutus. Jäin vielä miettimään tätä vaihtoehtoa, mutta nyt muutaman päivän jälkeen se vaikuttaa yhä kiinnostavammalta kokeilulta.

Kesä meni melko hyvin, mutta nyt syksyn kalseus tuntuu iskeneen niveliin. Päänsäryn huonompi jakso saa leikkauspäätöksen tuntumaan oikealta ratkaisulta. Huomaan kokonaistilanteen edelleen heikkenevän. Olisi aika kipulääkekuurille, mutta en voi aloittaa sitä ennen kuin päänsärky on taas hallinnassa. Jostain syystä tuo kuurilääkkeenä käyttämäni valmiste ei auta päänsärkyyni lainkaan, vaikka se on muuten oikein mainio lääke laaja-alaisille nivelkivuille. Sen aikana ei voi käyttää päänsärkylääkettä, joten parempia aikoja odotellessa. On tämä aina yhtä pelaamista näiden lääkkeiden kanssa.

Muutenkin vaikuttaa siltä, että hyvätkään valinnat eivät hidasta jo vuosia jatkunutta alamäkeä. Eikö kesän aktiivinen liikkuminen olekaan ollut hyväksi? Pakko uskoa että oli, mutta vaivojen vähentymisenä se ei kyllä näy. Ehkä sijoiltaanmenojen ja nivelrikko-oireiden lisääntyminen on hinta harjoittelusta - tämä tietysti vain niin kauan kun niistä aiheutuvat kivut pysyvät hallinnassa. Kivun rajana on yksi päivä eli jos liikunta aiheuttaa yli päivän kestävät ongelmat, niin silloin se on ollut liikaa. Myös jaksotus on tärkeä asia eli jos tänään rasitus tulee käsille, niin huomenna sitten jollekin muulle osalle.

Pitää taas arvioida uudelleen, että miten minun kannattaisi jatkossa harjoitella. Pääsääntöisesti kesän liikunta on ollut pyöräilyä ja kävelyä. Myös salilla olen käynyt jonkun verran pitkin kesää. Varsin nivelystävällisiä lajeja, jotka kuitenkin kaikki aiheuttavat kipuja vaihtelevasti polviin, lonkkiin, selkään ja käsiin. Lisäksi kävely voimistaa päänsärkyä. Näistä huolimatta olen ollut liikkeellä, sillä kiputasot eivät ole nousseet sietokyvyn yläpuolelle. Ehkä painotusta pitää jatkossa siirtää yhä enemmän vesiliikuntaan. Se on vaan paljon noita muita mainittuja kalliimpaa ja vaivalloisempaa. Omasta pihasta on helppo lähteä kävelylle. Se on sellaista matalan kynnyksen liikuntaa toisin kuin uimahallille lähtö.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti