Kummastus

Kello on aamuyöllä kaksi. Kipuyö. Hymähtelen ja tuhahtelen kummastuneena. Hämmästelen tätä niin kuin suurempaankin ihmettä. Edellistä tämän kaltaisesta yöstä on jo niin kauan, että olen armollisesti unohtanut. Se vähän huvittaa, ettei tuosta tuhahtelusta tule loppua. Niin aidosti ihmeissäni tästä taas olen. Enkä suinkaan ensimmäistä kertaa. Lääkinnän jälkeenkin särkyjen osuus on sen verran suuri, että uni karttaa. Lääkitsin nyt vaivojani vähän lisää, mutta tunnin tai puolitoista saa odotella, että toimiiko. Olen toiveikas. Sitten kun saan tarinani kirjoitetuksi, niin luultavasti ehdin nukkua vielä ennen aamua. Onneksi ei ole kovin aikaista aamuherätystä, joten ei tässä sen suurempaa haittaa ole.

Päivällä tämä jo alkoi. Ajoin autoa ja tulin vähän varomattomasti kääntäneeksi päätä. Tunsin taas jo inhokkilistan kärkeen nousseen metallisen kirahduksen niskastani. Se ei ole erityisen kivulias, mutta silti epämukava, ja tietysti aina tuntuessaan myös pettymys, sillä se kertoo kai siitä ettei siellä kovin tukevalla mallilla asiat vieläkään ole. Tällä kertaa ääneen liittyi myös voimakkaan tuntuinen klonksahdus. Sen jälkeen niitä molempia oli pienemmässä muodossa pitkin päivää. Niskaan tuli jäytävää kipua ja pää alkoi särkeä. Myöhemmin myös vihloa toispuoleisesti - ihan niin kuin ennen. No eipä noissa toisiaan sinällään mitään uutta ole, mutta se oli vasta alkua tälle yöpalalle.

Enempää ei suoristu.

Mitä enemmän ilta eteni ja yö lähestyi sitä laajemmaksi kivut kävivät. Lähinnä ne vaivaa vain oikeaa puoliskoa. Oikeaa olkapäätä, kättä, lonkkaa ja polvea. Myös oikeaa puoliskoa päästä. Koko vasen puolisko tuntuu aika mukavalta, paitsi kyynärpää, jonka kanssa sattui jo edellisenä päivänä sijoiltaanmenoepisodi. Vasen kyynärpääni on suurimman osan elämääni ollut vaivaton ja vakaa. Tarkoitan, että nivel on pysynyt omalla paikallaan. Eli koko ajan täydellisesti sijoiltaan, mutta ei lainkaan kivuliaasti. Vasta viimeisen (ehkä) viiden vuoden aikana se on enenevässä määrin alkanut liikkua pois omista asemistaan aiheuttaen merkittävää kipua. Se oli kai viime syksyä, jolloin ensimmäistä kertaa onnistuin pistämään kyynärpään paikoilleen. Se palautuu kyllä itsekseenkin, mutta se voi ottaa aikaa sekunnin tai sitten päiväkausia. On siis hyvä hallita tuo palautus.

Episodi tapahtui kun kirjoittelin koneella - käsi aivan olemattomasti liikkuen. Silti kyynärpää meni sijoiltaan. Yritin sen palautusta. Välillä se onnistuu ja toisinaan taas ei. Se toimii niin, että otan toisella kädellä ranteesta kiinni, rentoutan koko käden olkapäästä lähtien ja manipuloin kyynärluita vääntämällä ja vetämällä samalla alas päin. Tunsin ja kuulin niiden napsahtavan takaisin paikoilleen. Pistävä kipu loppui välittömästi. Hihkuin onnistumisen iloa, joka kuitenkin loppui lyhyeen. Ensinnäkin siksi, että kyynärpäähän jäi ikävä jälkisärky ja arkuus (joka jatkuu edelleen myös tänä yönä), mutta ennen kaikkea siksi, että samalla kun kyynärpää meni paikoilleen, niin olkapää puolestaan lähti sijoiltaan. Vasenta olkapäätä en varmalla tekniikalla osaa palauttaa, mutta muutaman yrityksen jälkeen se onnistui. Kyynärpää otti siitä enemmän siipeensä, sillä se pitäisi saada isomman sijoiltaanmenon jälkeen mahdollisimman liikkumattomaksi.

No niin, tulipa kerrottua tukeva tausta kipuyölle, ja vähän yksityiskohtia elosta sijoiltaan karkaavien nivelten tuottamista päivittäisistä taisteluista. Julkaisun ja viimeistelyn jätän suosiolla myöhempään aikaan, sillä sanat näyttävät päivän ankarassa valossa välillä vähän erilaisilta. Uskon, että yön moninaisiin särkyihin osasyynä on vilpoisan koleaksi käynyt säätila. Yleensä säryt aina hellittävät loppukesän puolella niin hyvin, että uskon aina kokeneeni jonkunlaisen ihmeparantumisen. Nyt pitkä ja lämmin poutajakso ajoi ilmeisesti saman asian, ja ihan yhtä tyly loppukin sille tuli kuin yleensä syksyllä konsanaan. Silloinkin olen aina kuvitellut, että säryt ovat kadonneet eivätkä enää palaa. Miten ne voisikaan kun ei kerran moneen päivään tai viikkoon ole hankalia särkyjä ollut. Nyt tilanne on siitä hyvä, että vielä on ihan oikea mahdollisuus kesän paluusta.