Toivon muutamia ihmeitä tapahtuvaksi ensi vuodelle. Ihmeiden pariin olen päätynyt siksi, että on niin paljon kaikkea hoidettavaa asiaa, että jonkun asian toivoisi ratkeavan odotusten vastaisesti pienin vaivoin. Saahan sitä aina toivoa. Oikeasti asioita pitää jaksaa potkia eteenpäin. Ihan pieniä alkupotkuja olen jo tehnyt. Ei tässä millään ehdi vain kuntoutua rauhassa ja olla perustellusti väsynyt, sillä alati olisi jaksatteva olla taistelija, mutta se on ihan liikaa vaadittu. Muistutan kuitenkin itselleni (ja ehkä jollekin toisellekin uupuneelle matkaajalle), ettei tärkeitä asioita voi jättää ajelehtimaan ja toivoa niiden itsekseen järjestyvän. On valittava taistelunsa. Minunkin on jälleen kaivettava taisteluhaalari, mutta ei enää tänä vuonna.
Välillä jo huomaan pientä edistystä väsymyksen suhteen, mutta en niin paljon, että jaksaisin mitään omia perinteisiä jouluvalmisteluja tehdä. Se olisi liian iso urakka eikä ne nyt oikeastaan jouluun edes kuulu, mutta on ollut tapana järjestellä ja siivota paremmin tähän aikaan vuodesta. Mutta varsinkaan tämän päivän kaltaisilta päiviltä, jolloin nukkuminen on epäonnistunut täysin, ei voi paljoa vaatia. En ole halunnut antaa valmisteluja myöskään avustajan tehtäväksi. Sitä voi olla vaikea ymmärtää, mutta aina kun avustaja on täällä, niin katson velvollisuudekseni tehdä jotain muuta kuin levätä. En vaan pysty katsomaan jonkun muun raatamista minun asioitteni parissa eikä voimani riitä kovin pitkään tekemiseen, joten kaikki ylimääräinen saa nyt ihan suosiolla jäädä.
Kivut ja vaivat eivät ole juuri nyt hallinnassa, mutta lääkkeiden säätö on käynnissä (omatoimisesti, mutta reseptien sallimissa rajoissa, totta kai). Mainittakoon, että Kannasta reseptejä selatessa näen kolmella sivulla aktiivisia reseptejä. Se on hieman mieltä järkyttävää katsottavaa, mutta tarkoittaa sitä, että pelivaraa lääkkeiden säätöön löytyy. Välillä ihmettelen, että vastuu niiden kokonaisuudesta on jätetty minulle; ehkä tietämättömälle potilaalle. Onnekseni olen oppinut näistä jutuista aika paljon viime vuosina. Esim. eräs lääke palautettiin leikkauksen jälkeen pitkältä tauolta käyttöön. Resepti myötää isointa mahdollista annosta. En saanut mitään muistutusta siitä, ettei sitä pidä suoraan aloittaa tuosta maksimista vaan hiljaa nostaa annosta useiden päivien kuluessa vastetta odottaen.
Kylläpä eksyin aikomastani aiheesta eli joulunajasta. Jospa siitä siis hieman. Yksi harvoista valmisteluista on valot ikkunalla. Itse en niitä saanut asennettua, mutta siellä ne ovat pelastamassa vuoden pimeintä aikaa. Joulun paras puoli on, että se tuo tullessaan valon pimeyden keskelle. Eikä pelkästään ikkunavalon tai kynttilän muodossa, vaan se antaa ihan omanlaisensa mahdollisuuden pysähtyä ajattelemaan ja valaisemaan tietä eteenpäin. Vaikea sanoa miten joulu oikeastaan eroaa muista päivistä, mutta siinä on aina tietynlaista pysähtyneisyyttä. Näin ainakin minulla, joka en ikinä suuremmin hötkyile joulun vuoksi - vietän sen suurimmalta osalta yksin, mutta en kuitenkaan yksinäisenä. Luultavasti perinteet luovat tietyn tunnelman.
Myös tänä vuonna hankin syyllisyyttä tuntematta itselleni jotain hyvää syötävää, sillä jouluna en mieti kaloreita. Perinteisistä jouluruoista en piittaa, joten minulle se tarkoittaa jotain muuta. No, ehkä sentään pieni pala kinkkua ja joululimppua on paikallaan. Itse en tosin mitään kinkkuja lähde paistamaan eli jos sitä ei missään vastaan tule, niin sitten sekin saa jäädä. Luonnollisesti mikään valmisleikkele ei tähän tarkoitukseen nyt käy. Kalaa syön myös mielelläni jouluna, mutta en kieltäydy siitä muinakaan aikoina. Luulenpa, että asiat kuitenkin järjestyvät näiltä osin. Hyvää joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti