Väsynyt kaikkeen

On menossa monipuolisesti huono jakso. Olen kaiken aikaa niin väsynyt, että jopa kirjoittaminen tuntuu työläältä. Yleensä tykkään siitä. Nukkuminen on vaihtelevaa. Välillä onnistuu hyvin ja välillä valvon koko yön. Kivuista se on kiinni, mutta riippumatta siitä olenko nukkunut hyvin vai en, niin olen aamusta lähtien voimaton. Eikä tämä oikeastaan olekaan mitään nukkumisella paranevaa laatua vaan jotain paljon perustavanlaatuisempaa uupumusta. Siihen liittyy myös jonkinlainen keskittymiskyvyn puute. Ei jaksa kuunnella musiikkia tai äänikirjaa. Ne lähinnä ärsyttävät, vaikka normaalisti kuuntelen molempia. Sen aikaa jaksaa, kun on aivan pakko, mutta sitten ei enää. Yritän käydä joka päivä ulkoilemassa - siellä olo on ihan hyvä, mutta heti kun tulee takaisin ja istuu alas, niin huono vointi jatkuu. Pelkkä oleminen tuntuu sietämättömältä.

Ehkä minua vaivaa taas joku toipumiseen liittyvä mielenmataluus. Näitä on ollut kaikissa toipumisissa ainakin polvileikkauksista lähtien. Myös kivut kiusaavat laajalti. Ei sekään ole omiaan kohottamaan mielialaa. Niskaa tai ehkä pitäisi sanoa kaularankaa särkee taas kallonpohjasta ja jatkuva päänsärky on palannut. Sitä on jatkunut nyt jo jonkin aikaa. Burana auttaa onneksi päänsärkyyn niinkuin ennenkin, mutta silti vähän huolestuttaa. Se oli jo niin pitkään pois, että ehdin tottua siihen. Ei tässä mitään takapakkia sillä linjalla ainakaan enää tarvittaisi. Olen kyllä roikottanut tuota kättä kantositeessä ulkona liikkuessa, ja mietin, että mahtaako se aiheuttaa niskaan nuo ongelmat, vaikka käsi ei pelkässä niskalenkissä riipukaan. No, tammikuussa on joka tapauksessa röntgen ja kontrolliaika kaularangan suhteen. Siihen mennessä varmaan selviää onko tämä vain väliaikainen takaisku.

Tänään oli kyynärpään väliaikakontrolli toimintaterapeutille. Kyynärpään paraneminen on ihan hyvällä mallilla. Arpi on vähän jämähtänyt, joten sitä on nyt käsiteltävä ahkerammin. Sain sitä varten palan liukuestettä, jolla todella saa tuntuvan otteen ihosta arven ympärillä. Auts. Olen kyllä öljynnyt arpea ja siinä yhteydessä liikutellut, mutta raaemmin voimin pitää siis käydä siihen kiinni. Näin tapahtuu. Kyynärpään ojentuminen on niin hyvä, että vaikka se jäisi tähän nykyiseen (autettuna 15 astetta ja itse ojentaen 20 astetta) vajaukseen, niin kaikki ovat tyytyväisiä. Minä mukaan lukien. Sen sijaan koukistus on vielä riittämätöntä kuten myös käden hallinta. Tehtävää siis riittää. Puristusvoimat on nyt luvussa 8, joka on merkittävästi enempi kuin parin viikon takainen 2 tai viime viikon 3. Normaaliin on reippaanlaisesti matkaa, mutta en jaksa siitä nyt niin välittää.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa pienellä kävelyllä ilman kantosidettä. Se kävely oli päätettävä lyhyeen. Kyynärpää kipeytyi ja olkapää kipeytyi. Hermokipu iski käden läpi sormiin. Siinä oli ihmettelemistä kerrakseen. Käsi notkui siinä kuin irrallaan. Oudon tahdottomana. Olkapää on edelleen koko ajan vähän tipahtaneena paikaltaan, joten kantoside on auttanut sitä melkein enemmän kuin kyynärpäätä. Se ei silloin ärtynyt kävelystä. En tiedä miksi olkapää on nyt tuollainen, sillä vaikka se on (muistaakseni) kuvien perusteella huonommassa kunnossa kuin oikea olkapää, niin on ollut suhteellisen oireeton; toisin kuin se toinen. Tosin, koko vasen käsi on ollut jo pitkään kyynärpään takia pois aktiivisesta käytöstä, joten olkapääkin on saanut hajota rauhassa. On tämä vaan sellainen kroppa, että siinä on ainakin mielenkiintoista elellä. Ei päivää ilman ongelmaa...