Nielemisvaikeus

Kulunut viikko on ollut uuvuttava. On ollut monenlaista menoa - vähän liikaa toipilaalle. Viikonloppuna ehdin vasta nauttia rauhallisista aamuista. Kaikkiin lähtövalmisteluihin menee normaalia enemmän aikaa, joten siitä aiheutuu ylimääräistä ponnistelua aamuihin, jolloin en muutenkaan ole parhaimmillani. Piinaavaksi ongelmaksi on noussut heräämättömyys, jonka vuoksi aikataulu jätättää heti alkuun. Kolme kelloa soittaa - enkä välttämättä kuule. Tällä hetkellä vaihtoehtoiset nukkumisasennot on selällään tai sitten kyljellä, joka peittää ainoan kuulevan korvani. Ilmeisesti suosin aamupuolella yötä tuota viimeksi mainittua. Olen miettinyt, että olisiko aika hankkia kuulovammaiselle sopiva herätin, mutta ne ovat osoittautuneet aika kalliiksi.

Tälle viikolle tuli yllättäen parin päivän varoitusajalla aika korva-, nenä- ja kurkkutautienpoliklinikalle eli käytännössä korvalääkärille, mutta ei tällä kertaa kuuloasioissa vaan nielemisongelman tiimoilta. Sehän ilmeni heti leikkauksen jälkeen eikä ole vieläkään palautunut normaaliksi. Sairaalasta tehtiin lähete syyn selvittämiseksi. Aika tuli kiitettävän nopeasti.

Kurkku tähystettiin nenän kautta. Jos olisin tiennyt sen etukäteen, niin olisin menettänyt yöuneni, sillä on etova ajatus, että nenään tungetaan jotain ylimääräistä, mutta nenä puudutettiin eikä tähystimen laitto tuntunut. Löydöksenä oli turvotusta. Nyt sitä hoidetaan nenän kautta nieluun tiputettavalla kortisonilla jokunen viikko. Toivottavasti ongelma ratkeaa näin yksinkertaisesti, mutta lisänä vaivaavasta ääniongelmasta konsultoidaan foniatria, joka tietää niistä asioista enemmän. Lisäksi alkuvuoteen sovittiin tehtäväksi virtausmittaus, sillä nenäni ilmatiet ovat ahtaat. Pääsyynä lienee Larsenin syndrooman aiheuttamat kasvojen alueen rakenteelliset viat, mutta myös jotain muuta, jonka syy on epäselvä. Itse veikkaisin silti edelleen Larsenia... sen lonkerot ulottuvat niin moneen asiaan.

Kaikkiaan tein viikolla kolme käyntiä terveyskeskus-sairaalalle. Niistä ensimmäisellä poistettiin hakaset. On aina vapauttavaa päästä niistä eroon, sillä se on tärkeä askel toipumisen tiellä. Terveyskeskuksessa oli hirvittävä ruuhka eikä aikaa tahtonut toivotulle päivälle löytyä. Lopulta aika annettiin reumahoitajalle. Sehän sopi jotenkin jatkumona kuvaan, kun ensin oli leikattu reumaortopedialla.

No, joka tapauksessa ihmisiä oli odotusaulassa enemmän kuin olen koskaan siellä nähnyt. Istuin odottamaan vuoroani neuvottuun aulaan, mutta mainittua huoneen numeroa siitä aulasta löytynyt. En siis voinut ollenkaan ennakoida suuntaa. Kun kutsu viimein kuului, niin en osannut yhtään paikallistaa mistä ääni kuului. Useampi hoitaja oli näkyvissä. Taiteilin itseni tuolilta ylös ja kiirehdin matkaan, ja tietysti ihan väärään suuntaan. Kun kutsu kajahti uudelleen, tein äkkipysähdyksen ja pyörähdyksen tietämättä mistä hitosta se ääni kuului. Tosiasiassa kutsu oli kuulunut vain parin metrin päässä istuinsijastani, mutta näkökenttäni ulkopuolelta. Jälleen kerran kuuloni aiheutti hullun tilanteen, mutta kun suuntakuuloa ei ole niin sitten sitä ei todellakaan ole.

Viikon viimeisellä käynnillä oli kyynärpään fysioterapiaa. Samalla tuli pureuduttua vähän olkapään ongelmaan. Sain kokeiluun olkapäätuen. Lyhyen kokemuksen perusteella ei vaikuta kovin lupaavalta. Se ei tosin ole ihan oikean kokoinen kaikilta osin, vaan pikaratkaisuna sitä teipattiin pienemmäksi. Tuki ei riitä pitämään olkapäätä paikallaan kaikissa tilanteissa. Ryhti on kyllä parempi sen kanssa, mutta voi että sitä terävää kipua, joka tulee olkapäästä, kun yrittää liikuttaa kättä silloin kun olkapää on ns. paikallaan. Nivelrikkoko se siellä tuntuu?

Mutta palatakseni kyynärpään asiaan, niin siitä todettiin, että se on melko hyvällä mallilla aikaan nähden. Fysioterapeutti taivutteli sitä suoremmaksi, ja muutenkin kokeiltiin eri liikkeitä, liikeratoja ja voimia. Kadonnutta puristusvoimaa harjoittelen nyt palalla superlonia, sillä tässä vaiheessa ei hyödytä vielä harjoitella pallolla, jota en saa käytännössä lainkaan puristetuksi. Superlonilla löytyy oikea liikerata. Käynnistä jäi tunne, että se oli hyödyksi. Illalla ja seuraavana yönä sain tuta vääntelyn seuraukset. Olen vaihteeksi toiveikas, että kyllä siitä vielä käsi tulee. Kun vielä koukistukset alkaisivat sujua ja tietysti voimat palautua.