Turhia taisteluita

Kyynärpään jälkitarkastus numero kaksi oli vuorossa tällä viikolla eikä olkapääkään jäänyt vaille huomiota - ei vastaanotolla eikä toisena päivänä puhelussa. Ensin kuitenkin kyynärpäästä. Kuvien mukaan siinä on kaikki hyvin. Mitään selitystä poikkeuksellisille kivuille ei löytynyt, joten ehkä tämä on vain vaihe toipumisessa. Ojennusta ja koukistusta oli molempia tullut vielä vähän lisää, joten siinä ei moitteen sijaan. Puristusvoima oli sen sijaan laskenut pykälän verran. Se on huonompi juttu, koska se ei muutenkaan ole noussut leikkauksen jälkeen sillä tavalla kun kuvittelin. Kyynärpäähän jää 5 kg nostorajoitus. Sille seuraavana etappina on vuosikontrolli.

Yöllä pahimmillaan olevaan kipuun, sain avuksi yölastan kyynärpäähän. Öisin, tai edes sohvalla maatessa, en saa liikutettua kättä kivun yli. Se pitäisi asetella ensin paikalleen ja olla sitten liikkumatta, mutta siihen eivät muut osat suostu. Viime yönä heräsin aivan järkyttävään hermokipuun kädessä. Ainoa ajatus oli saada jotain kivunlievitystä. Heti. Vaikutusta odotellessa ehdin tarkemmin kipua havainnoida ja huomata, että se kipu tuli kyynärpäätä kauempaa, vaikka oli siinä pahimmillaan. Ennen lääkkeen ottoa olin repinyt lastan pois kun sen kosketus tuntui sietämättömältä, kuten myös kyynärpään osuminen patjaan. Mutta aamulla (ihmeiden ihme) kyynärpään käyttö aamutoimissa sujui paremmin kuin pariin viikkoon. Aloitin muutama päivä sitten tulehduskipulääkkeen (kuurina). Aina sen toimivuus yllättää.

Sitten olkapäähän. Minulle oli järjestetty käynti fysioterapeutille, jossa käytiin läpi harjoitukset lihashallintaan ja sovitettiin olkapäätukea (=konservatiivinen hoito). Tuki oli ihan samannäköinen kuin se joka minulla on jo lainassa. Niinpä asia ei edennyt, mutta enää ei voi sanoa, että olisin kokonaan hoidotta jätetty. Aika ankea lopputulos tämä kannaltani silti on. Edessä on kuukausia (tai vuosia tai vaikka lopun elämää) kestävä jatko paikallaan pysymättömän olkapään kanssa. Perjantaina kuulin, että olkapään jatkosuunnitelmaa on suosiollisesti suostuttu aikaistamaan elokuuhun. Samalla olkapään asia siirtyy pois reumaortopedialta ja palaa takaisin sen ortopedin työlistalle, joka käsien asiaa on aiemmin hoitanut.

Olkapään asioista ei oikein päästy tällä viikolla yksimielisyyteen. Tekonivel ei siis olkaan käy, koska rakenne on löysä eikä ehjään olkapäähän voi tekoniveltä laittaa. Tuo toistui taas. Ja silti hoitodiagnoosina on yhä edelleen nivelrikko. Se on käsittämätöntä. Muutenkin tuo sana ehjä särähtää näin jännevaurioisena korvaan. En myöskään käsitä sitä, että uskotaan rakenteen löysyyden poistumiseen lihashallinnalla. Ehkä jos se olisi jotain pienimuotoista, mutta kun se on LS:n aiheuttamaa, niin tuskin. Osaltaan epävakaus johtuu myös luustosta. Tämä seuraava lausuma on niiltä ajoilta kun röntgenlausunnoissakin oli vielä sanomaa: "... glenoideum on muodoltaan dysplastinen, siinä ei kunnollista maljaa tule esille."

Mutta tuolla vastaanotolla tilanne karkasi (minulta) kun ortopedi luki ääneen sanasta sanaan lähetteestä annetun vastauksen. Suutuin taas sen epäoikeudenmukaisuudesta. Saatoin korottaa jopa ääntäni kun selostin, etteivät olkapäiden ongelmat ole taivaasta tipahtaneet. Kerroin, että niitä on hoidettu terapialla jo pari vuotta ilman mainittavia tuloksia. Eikö se jo riitä? Ihmettelin ääneen, että miten te voitte olla olkapäiden ongelmista tietämättä? Olen yrittänyt saada niille apua jo vuosia. Lisäksi katsoin asiakseni muistuttaa kokonaisuuden hallinnasta, ja siitä ettei voi leikata yhtä niveltä tiedostamatta sen vaikutuksia muihin kohtiin. Opin, että nämä ovat turhia taisteluita.