Sivusilmäily

Kolmen tunnin säätämisen ja aherruksen jälkeen sanon ei. Luulen, että se vähän hermostutti näönkuntoutuspoliklinikan optikkoa. Minua ainakin olisi nyppinyt, jos olisin ollut hänen asemassaan. Takana oli loputtomia arviointeja siitä, että onko tämä parempi kuin tuo vai sittenkin toisinpäin. Se on todella vaivalloista puuhaa kun minulle yritetään saada lasit, joilla pystyn lukemaan. Kaukolasien kanssa menee helpommin, mutta sekin on suhteellista. En näe tarkasti myöskään kauas, mutta se ei tietenkään häiritse samalla tavalla kuin lukulaseissa.

Välillä muistelen kuitenkin, sanoisinko kaihomielellä, niitä aikoja jolloin maisema oli paikallaan pysyvä. Nykyisin se värähtelee alituisesti, katson sitä sitten laseilla tai ilman. Kyse ei ole siitä, ettenkö näkisi että tuossa on puu, auto, ihminen tai kirjain. Näen kyllä isot ja pienemmätkin linjat ihan tunnistettavasti, mutta se viimeinen tarkkuuden hippu jää puuttumaan. Silmät ikäänkuin jatkaa kohdistamista koko ajan, kun kelpaavaa tarkkuutta ei löydy. Laseilla saadaan suitsittua silmien levotonta poukkoilua kohteesta toiseen. Pystyn niillä keskittymään yhteen sanaan tai kirjaimeen kerrallaan. Sen sijaan nykyisin suosiossa olevat liikkuvat mainokset nettisivulla voivat estää lukemiseni kokonaan, kun silmät ei pysy kohteessa kiinni.

Vähitellen aletaan kai lukuetäisyyksillä olemaan sellaisissa korjauksissa, joita laseihin saadaan hiottua, mutta se on vielä melko kaukana siitä mitä tarvitsisin. Ongelma on siis ilmeinen. Edellisen kerran näköni tutkittiin viime syksynä, ja jo vuodenvaiheen tienoilla lasien toimivuus hiipui. En kuitenkaan soittanut uutta aikaa, koska ajattelin, että kyse saattoi myös lääkkeiden vaikutuksesta. Ohjelmoitu kontrolli oli siis joka tapauksessa suunniteltu maaliskuulle, vaikka huhtikuulle tuo sitten lopulta meni. Varsinkin lihasrelaksanttien käyttö saattaa vaikuttaa turhan rentouttavasti myös silmän ympäristön pikkulihaksiin, ja aiheuttaa ongelmia.

Olen pikku hiljaa lopetellut säännöllisiä lääkkeitä pois, mikä on ollut katastrofaalista sekä kivuille että nukkumiselle, mutta näköön sillä on tosiaan hieman palauttavaa vaikutusta. Kun sanoin, että lasit ei ole hyvät, niin optikko piti irtolinssiä lasien edessä; se rauhoitti tekstiä. Eli enemmän vaan korjausta olisi tarvittu. Lopulta laseihin ei kuitenkaan lähdetty lisäämään enää mitään. Takana oli ne kolme tuntia tarkkaa katsomista ja silmät olivat siinä vaiheessa jo väsyneet. Huomaan muutenkin, että näkeminen vaikeutuu iltaa kohden. Kyse oli varmaan samasta ilmiöstä. Nyt kun olen joitakin päiviä katsellut näillä määrityksillä, niin kyllä ne paremmin toimivat kuin edeltäjänsä. Huomaan silti kääntäväni pään merkilliseen asentoon lukiessani tai kirjoittaessani. Ihan kuin sivusilmällä olisi helpompi nähdä. Ei ihme, että niska kuormittuu kirjoitushommissa.