Sairas sairaampi olkapää

Olkapään aktiivista konservatiivista hoitoa on nyt takana puolitoista kuukautta. Sinä aikana olen saanut ohjeet lihashallinnanharjoituksiin ja nähnyt fysioterapeutin olkapääasian tiimoilta yhden kerran, ja toisella kerralla sovittanut tukea, joka ei ollut lainkaan sopiva. Olen tehnyt harjoitukseni lähes joka päivä. Määrät on vaihdelleet kunnon mukaan, mutta yleensä pystyn tekemään etu- ja takasuunnan harjoitukset ongelmitta, mutta kättä kiertoihin suuntaava (mutta ei siis oikeasti liikuttava, sillä harjoituksissa ei tapahdu liikettä) on kivuliasta kyynärpäälle enkä saa käytettyä voimaa juuri lainkaan. Joinakin päivinä sekin kuitenkin sujuu yhden inan verran paremmin. Hyvinä päivinä tunnen pientä toivoa tuon kyynärpään osalta, että josko siitä vielä toimiva tulisi.

Lisäksi olkapäähän on käytetty aikaa perusfysioterapian ajoista. Ei toisin kovin paljon, kun on niin paljon muita ongelmia ja vähän aikaa. Lähinnä on ollut yleisiä voimistavia harjoituksia käsille, vähän hoitoja, ja sitten olkapään teippausta. Vahvoihin ja moninkertaisiin teippauksiin on ajauduttu kun tilanne olkapäässä alkaa olla epätoivoinen, kipu aika ajoin sietämätön ja tavalliset arjen toimet hankalia. Vahvistumisen ja hallinnan sijasta tuntuu, että olkapää vain löystyy entisestään.

Samalla myös toinen olkapää on käynyt entistä hankalammaksi. Pistän sen paikoilleen kerta toisensa jälkeen joka päivä. Päivittäistä se on ennenkin ollut, mutta ei näin taajaa. Jo pitkään melko samana jatkunut tilanne heikkenee. Sairaus ei kuitenkaan ole etenevä, joten mitä ihmettä tapahtuu? Ehkä harjoittelussani menee jotain vikaan, sillä samaa kasvavaa löystymistä voin havaita myös nilkkojen ja jalkaterien suunnalla. Ohjattujen harjoitusten lisäksi teen myös muita harjoituksia, koska en millään voi olla pelkästään ohjatun harjoittelun varassa. Kauhulla olen havainnut lihaskuntoni pala palalta rapistuneen. Ehkä siinä on osasyy ongelmiin, mutta miten lihaskunnon saa takaisin, jos nivelet ei kestä harjoittelua? Olin omalla asteikollani ja omasta mielestäni aika hyvässä lihassa ennen kaikkia leikkauksia. Fysiatri oli tosin eri mieltä. Hän totesi lihaksistostani ykskantaan jotain sen tapaista, että onhan se nyt surkeassa kunnossa. Se oli tyly tuomio. Olin silloin harjoitellut kuntosalilla jo pidempään yhtäjaksoisesti ja käyttänyt nykyiseen verrattuna moninkertaisia vastuksia.

Kokonaisuutena tilanne on muuttunut merkittävästi huonommaksi viimeisen viiden vuoden aikana. Jos tarkemmin ajattelee, niin oikeastaan kaikista nivelistä on tullut entistä löysempiä, riippumatta niiden aiheuttamasta käytännön haitasta. Ei minulla ole aina ollut vioista huolimatta esim. ranteiden sijoiltaanmenoja tai selän vaivoja, tai edes isoja kyynärpäiden ongelmia, vaikka ne olivat hyvin näkyvästi virheasennossa. Ne olivat silti yllättävän toimintakykyiset. Ongelmaa oli ulottuvuudessa ja liikerajoituksissa, mutta juuri ei kipua. Ne eivät notkuneet epävakaasti. Sitten sekin muuttui. Nyt myös tuo toinen on kipeä, epävakaa ja jää välillä jumiin. Uskon, että kyynärsauvoilla kävely sai tämän aikaan. Se oli ehkä alkupiste, mutten käsitä miksi tilanne yhä heikkenee, vaikka samanlaista kuormitusta ei enää ole.

Olkapään kontrolliaika tuntuu olevan turhan kaukana (eli syksyllä). On huoli siitä, että hermot joutuvat venykseen tai pinteeseen. Sellaisia merkkejä voi havaita. Selkeästi jostain ylempää kuin kyynärpäästä tulevaa hermosärkyä on ollut yhä useammin. En myöskään pysty tällä olkapäällä harjoittelemaan kunnolla. Kyynärpää toipuu siksikin hitaasti. Puoliero käsien voimatasoissa on merkittävä. En tiedä mistä johtuen, mutta tilannehan on aika onneton, kun voimat ei tahdo riittää edes valokatkaisimen kääntämiseen, vesihanan avaamiseen tai muovisen ulkoroskiksen kannen nostoon. Jotkut liikesuunnat sujuvat toisia paremmin. Yritän jaksaa uskoa, että tämä on vain väliaikaista, mutta ei se kaiken keskellä helppoa ole. Lääkäriajan (terveyskeskukseen) sain vasta kesäkuulle. Sitä ennen, jos silloinkaan, ei kivunhoito etene, joten varsin tarkkaan säännöstellyillä lääkkeillä nyt.