keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Ilman lomia


Pari päivää vielä ja sitten juhlitaan juhannusta. Kerrankin on ennustettu muuta kuin sadetta, joten se lisää mahdollisuuksia. Ihan kuin tähän päättyisi joku kausi, vaikka oikeasti seuraavalla viikolla elämä jatkunee entiseen tapaan ilman varsinaisia lomia, mutta ehkä alulla on kuitenkin vähän rauhallisempi jakso ja perinteisesti ainakin vähän helpompi kipujakso. Toivottavasti niin on myös tänä vuonna. Viime aikoina on ollut paljon kaikkea. Siihen tapaan, että joka päivälle jotakin ja usein useampi. Fysioterapia jatkuu elokuun taukoon asti, mutta allasterapia jäi altaan puuttuessa kesätauolle. Se on harmi, sillä viimeiset pari allasta oli oikein onnistuneita vaikutuksiltaan.

Viime viikon fysioterapiassa selvisi, että olkapäähän ei hankita tukea; ilmeisesti sen vaikuttavuudesta ei olla vakuuttuneita. Ongelmaksi muodostuisi tuen muutostyöt ja sen pukemisessa olleet haasteet. Sen sijaan oli päädytty painepaitaan. Sen hankintaprosessiin on tarkoitus pikapuolin lähteä, jotta ehdin kokeilla sen vaikuttavuutta ennen elokuun ortopediaikaa. Maksusitoumus on siis jo myönnetty. Suhtaudun tähän avoimin mielin, joskin pukemisasia vähän mietityttää. Jää nähtäväksi, että onko tämä käänteentekevä ratkaisu, jolla voidaan leikkaustarvetta siirtää tai jopa poistaa. Viimeiseen en jaksa uskoa, sillä olkapään tilanne heikkenee. Jossain vaiheessa sille on tehtävä jotain, sillä en voi alati kulkea paitaan puristettuna. Mutta jos sillä saadaan apua kipuihin ja siirrettyä leikkaustarvetta eteenpäin, niin se on ihan kelvollinen tulos. Tietysti tämä aiheuttaa hieman matkustelua paidan perässä, sillä eihän meiltä päin tällaisia saa.

Tämä päivä tyhjeni yllättäen edestä kun suunniteltu magneettikuva siirtyi pari viikkoa eteenpäin. Niskan pehmytkudosmuutosta oli tarkoitus kuvata, mutta olivat varanneet ajan sellaiseen yksikköön, jossa ei pystytä ottamaan suunnitellun kaltaista kuvaa. Hyvä, että huomasivat sen ennen kuin ehdin ajaa paikalle. En tiedä mitä erilaista siinä kuvassa on, mutta toivottavasti niskapatille löytyy viimein joku tulkinta. Edellisestä kuvasta sitä ei siis pystytty tunnistamaan. Olen ollut tämän asian kanssa ällistyttävän rauhallinen, mutta onpa se sitten mitä hyvänsä, niin toivon että joku suostuu ottamaan sen sieltä pois. Se tuntuu usein pistävältä ja sellaiselta, että se painaisi.

Nyt edessä on siis vapaapäivä. Se tuli oikeastaan aika hyvään kohtaan, sillä eilinen oli kovin vaikea päivä parin unettoman yön jäljiltä. Voisi jopa puhua pienestä romahtamisesta, mutta viime yön olen kuitenkin saanut nukutuksi ja sitä myötä olo on parempi. Säätilakin näyttää oikein kelvolliselta, joten eiköhän tästä ihan hyvä päivä tule, kunhan vaan saan nivelet verryteltyä vähän joustavampaan kuntoon. Raskaasti nukutun yön jäljiltä ruumis on aina melkoisessa täysjumissa, mutta kyllä se tästä vielä liikkeelle lähtee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti