keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Ajatusten puro


Silloin kun olen parhaassa terässä, ajatukseni virtaavat kuin iloinen koski. En oikein ehdi edes napata niistä kaikista kiinni ennen kuin ne jatkavat jo matkaansa. Nyt tilanne on kuitenkin toinen; koski on selvästi ehtynyt eikä enää ole iloista virtaa vaan jäljellä on vain pieni pahainen puro. Tuijottelen tämän tästä käsi poskella tyhjyyteen. Se olisi ihan kamalaa, jos löytäisin tarpeeksi energiaa välittää siitä. Kirjoittamisen tämä tila ainakin tekee vaivalloiseksi ja väkinäiseksi. Toivon, että vaihe jää taakse mahdollisimman pian.

Kesä on nyt parhaimmillaan, joten ehkä ei haittaa vaikka käy vähän hitaammalla vaihteella. Parasta olisi lähteä tästä ruudun edestä ulos elämään ja keräämään voimia tulevia koitoksia varten. Pyrin kävelemään päivittäin, voimieni mukaan, mutta muuten en saa otetta mistään tekemisestä. En tiedä mitä voisin tehdä. Auringossa oleilu ei ole minun juttuni enää nykyisin, mutta veteen haluaisin tänä kesänä ehtiä. Tarkoitus on lähteä merta edemmäs, sillä jostain syystä tuo lähiranta ei nyt nappaa uintia (tai kastautumista, sillä en osaa enää varsinaisesti uida) ajatellen. Vaan eikö sitä sanota, että tylsyys kehittää luovuutta. Elän siis toivossa, että kohta puolin keksin jonkun tosi hyvän idean.

Osasyynä tai ehkä pääsyynä hitaaseen ajatuksen kulkuun on hankalaksi käynyt unettomuus. Toissa yön valvoin kokonaan. Kolmelta aamuyöllä luovuin nukkumisyrityksistä ja kävin kiinni aamupalaan. Syitä huonoon nukkumiseen löytyy stressistä vaikeiden kipujen kautta valon määrään. Kivuista erityisesti niskan ongelmat ja vasemman käden kivut ja säryt vaikeuttavat nukkumista. Käsi lepää nykyisin omalla tyynyllään, jolloin saan olkapään tuetuksi. Mutta kun saan yhden kohdan aseteltua hyvin, niin jollakin toisella on jo huonosti. Ongelma on hankala ratkaistava, mutta se on otettava haltuun, sillä en voi jatkaa näin vähällä unen määrällä. Ensi yönä olisi ihan pakko nukkua, sillä edessä on melko raskas päivä.

Huomenna tähän istumiseen tulee siis pieni tauko, sillä suunnaksi otetaan Tampere. Pitää mennä mittauttamaan itsensä, jotta painepaita-asia saadaan liikkeelle. Eipä ole tullut usein Tampereen suunnalla käytyä, vaikka matka ei mahdottoman pitkä olekaan. Kaupunki on jäänyt hyvin vieraaksi. Käynnit koko elämän mitassa voi laskea sormin, ja moni niistäkin on vain ohikulkuja tai muusta syystä vain kaupungin laitamia koluamisia. Jostain syystä tulee useammin lähdettyä Turun suuntaan, jos haluaa lähteä vaikka ostoksille. Nyt kuitenkin hyvällä syyllä matkaan. Kenties siinä samalla voisi katsella vähän ympärilleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti