keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Harmaansävyjä


Unenpuutteen aiheuttaman sumun läpi maailma on lähiaikoina näyttäytynyt kovin harmaana. Aurinko paistaa, mutta se lähinnä ahdistaa kirkkaudellaan. Päivät valuu ohi ja usein on helpointa vetäytyä hiljaisuuteen. Puhuminen tuntuu liian raskaalta tehtävältä. Sain siksi tehtäväksi kirjoittaa. Olen viime aikoina opetellut löytämään ja sanoittamaan itseni kirjoittamalla lyhyen, yleensä muutaman lauseen mittaisen tiivistelmän kuluneesta päivästä. Oma haasteensa on pitää teksti lyhyenä, jolloin selittelylle ei jää sijaa. Silloin löytää sen mikä päivässä tuntui olevan oleellisinta. Muuten en noudata mitään kaavaa vaan joskus kirjoitan päivän tapahtumia ja toisinaan taas ajatuksista tai vaikka kivuista.

Elämäni on yksinkertaista ja monella tavalla säännönmukaista, vaikka kiinteät raamit puuttuvat. En ole ennen kiinnittänyt rytmiin huomiota. Aika nopeasti tekstit alkoivat toistaa itseään. Huomasin, että vastahan minä elin tämän päivän viikko sitten tai että näinhän päivä alkoi tänään, eilen ja toissa päivänä. Huomaan, että kipu toistuu teksteissäni usein. Se värittää tai harmaannuttaa mielialaa ja vaikuttaa selvästi ajatuksiin. Sillä on elämässäni merkittävä rooli. Se rytmittää niin nukkumista kuin päivän askareitakin. En tiedä pitäisikö tai voisiko sen roolia pienentää. Kivuttomuus ei ole mahdollinen vaihtoehto, joten ärsyttävästi jäljelle jää hyväksyminen. Se puolestaan on ajatuksena kuin suoraan lääkkeettömän kivunhoidon oppaasta otettu.

Olen myös havainnut pientä lipsumista elämänhallinnassa. Pöydällä odottaa vino ja hajaantunut pino paperia. Luulen, että alimmaiset niistä on ollut siinä alkuvuodesta saakka. Katson sitä joka päivä ja ajattelen, että tuo pitäisi käydä läpi, mutta inspiraatiota ei ole löytynyt. Vähän pelkään, että sieltä voi löytyä jotain unohtuneita tai hoitamattomia asioita. Olen toki yrittänyt aina availla tärkeiltä näyttäneet postit kuten laskut ja muut sellaiset kirjelmät. Moni saapunut paperi on myös avaamisen jälkeen jäänyt pinoon odottamaan jatkokäsittelyä tai arkistointia. Ei pitäisi ikinä päästää noita kasaantumaan tuolla tavoin, sillä sitä vaikeammaksi aloittaminen käy. Keväällä muistutuksen kirjoittaminen söi ihan kaikki voimavarat. Enpä tiedä oliko se sen arvoista.

Tätä tekstiä lukiessa tulee mieleen, että ehkä olen masentunut niinkuin lääkäri sanoo. Tiedä sitä sitten, mutta olen päättänyt ottaa tekemättömät työt haltuun vielä tällä viikolla. En tosin tänään, mutta ehkä huomenna. Tänään väsyttää liikaa, sillä herätys oli vähien unien jälkeen viideltä. Aika magneettikuvaan oli jo ennen kahdeksaa, mutta nyt se on vihdoin kuvattu ja toivottavasti siitä selviää mitä laatua patti niskassa on. Jos sitten saisi edes yhden asian pois mielestä. Onneksi oli sentään valoisaa ajaa, mutta kylläpä se riitti ottamaan kaiken energian irti kropasta. Tänään vielä lepään, mutta sen jälkeen vaakakuppiin on saatava jotain positiivista tälle kesälle. Olen suunnitellut joitain kesämenoja, jotka aioin myös toteuttaa. Kesäteatteria ja markkinahumua nyt ainakin. Pienien juttujen avulla yritän irtautua harmaudesta löytää vähän väriä.

2 kommenttia:

  1. Hei. Itselläni ollut myös aika raskas ja kummallinen,voimia vievä vuosi.Selkeästi huomasin muutoksen joulun aikaa,kun kävin terveyskekuksen lääkärin vastaanotolla, joka aivan turhauttava,eikä vienyt asiaani eteenpäin.Tästä sitten oli lisäselvityksiä yksityisesti,ja diagnoosit selvisi.Jos en olisi terveyskekuksessa käynyt,olisko olo nyt toisenlaine,jotenkin kummasti se lannisti koko elämäni,syytä en tiedä,kenties tuli lopullinen romadus,kun ei apua saanut,ja se että joudin taas lähteä selvittämään omin päin yksityiselle.Hyvä niin,että meni,sillä muuten tilnne ei olsi edennyt yhtää,kamalaa des ajatella.Joku kumma vuosi kuitenki,ene tunne itseäni enään omanlaiseksi,ja vähäinenkin energia poissa.Sairaus tietenkin vaikuttaa paljon,ja vaikuttaa myös nii,etten kehtaa kohta liikkua,koska ulospiän näkyy nämä muutokset.Enjaks pitää päätä pystyssä,vaikea kohdistaa katsetta ym,koska lihakse,kivut,paineet,virheasento vääntänyt kropan ja naaman korkkiruuviksi.Hyvä että nyt sinulla on tuo MRI ohi,ajattelinkin tänään,että oletko jo kuvauksessa käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. Kiitos kommentistasi. On ikävä tulla kohdelluksi kertomallasi tavalla. Se syö ihmistä muullakin tavoin kuin pelkästään siten, että sairaudet jäävät hoitamatta ja apu viivästyy, tai pahimmassa tapauksessa sitä ei saa ollenkaan. Avun evääminen on henkisesti koettelevaa, jos ja kun itse tietää, että kaikki ei ole kohdallaan. Hyvä, että sait edistettyä asiaasi muuta kautta.

      Pystyn samaistumaan noihin ulospäin näkyviin vikoihin. Jossain aiemmassa elämänvaiheessa saatoin jättää asioita siksi tekemättä tai liikkua enemmän pimeään aikaan yms.. Nykyisin olen onneksi enemmän tasapainossa näiden asioiden kanssa. Toivon sinulle jaksamista ja parempaa vointia.

      Poista