Kas, kasvain vain

Se on tuumori eli kasvain, sanoi neurokirurgi kun soitti magneettikuvan tuloksesta. Se ei sinällään ole mikään uutinen eikä edes yllätys, sillä on selvää, ettei niskassa nököttävä mötikkä sinne kuulu. Sen tarkasta laadusta ei ole varmuutta, mutta ei se vaikuta pahanlaatuiselta, joskaan sellaistakaan etiologiaa ei voida vielä poislukea. Asia siirrettiin nyt jollekin työryhmälle, joka aikanaan päättää mitä sille tehdään vai tehdäänkö mitään. Neurokirurgin mukaan sen laatu on luultavasti varmistettava koepalalla. Edelleen elättelen toivetta, että joku suostuisi ottamaan kasvin pois. Se on alkanut painaa eikä se mitenkään helpota muutenkin hankalia niskakipuja.

En oikein tiedä miten tähän asiaan pitäisi suhtautua. En olisi tähän hätään kaivannut tai jaksanut mitään ns. ylimääräistä vaivaa, mutta eihän nämä jutut tietenkään koskaan tule kenellekään sopivasti tai jotenkin ansion mukaan, eli ei auta kuin sanoa, että näillä korteilla pelataan. Jätän tämän asian nyt toistaiseksi mielestä, ja odottelen ihan rauhassa, että mitä tapahtuu. Sen sijaan haluan yrittää ottaa jotain irti kesästä. Jollain tavalla se on jopa onnistunut. On ollut kivoja ja rentouttavia päiviä. Juuri nyt on meneillään selvästi vuoden tähän asti hiljaisin pariviikkoinen. Vielä vähän lämpöä lisää, niin kyllä kelpaa.

Tosin yksi päivistä meni hukkaan, kun iski voimakas huimauskohtaus. Se oli laatuaan jo toinen samanlainen ja jätti mielen epävarmaksi. Ei kahta kolmannetta vai miten se sanonta nyt menikään. Yksi olisi voinut olla sattuman oikku, mutta toinen kertoo sen johtuvan jostain. Kohtauksen kulku oli edelliseen verraten lähes identtinen. Kuinka satuinkin puhumaan juuri tk-lääkärin kanssa puhelimessa kun kohtaus iski yllättäen. Näin jälkeenpäin ajatellen voi huomata vihjeitä olleen.

Näön hämärtyminen, poikkeava väsymys ja toisen silmämunan itsepäinen karkaaminen oikeaan ylänurkkaan olisi voinut kertoa, ettei kaikki ole kohdallaan. Lääkäri uskoi, että huimaus voisi johtua korvista ja kirjoitti lähetteen kuulontutkimukseen. Neuvoi toki menemään päivystykseen, jos ei muutamassa tunnissa helpota. No, puolitoista tuntia se kesti. Sellaisessa keinukarusellissa ei voinut välttyä pahoinvoinnilta eikä törmäilyltä ovenpieliin. Huimaus on avuttomaksi tekevä vaiva eikä olisi ollut helppoa päivystykseen lähteä. Loppupäivän olin aivan loppuun uupunut eikä pää- ja niskakipu hellittäneet millään.