lauantai 15. lokakuuta 2016

Viikkoa vaille valmis

Kuudes kuntoutusviikko oli selvästi aikaisempaa raskaampi. Pari fysioterapiaa, ryhmä kuntoutus ja vielä (ihana) allasjumppa joka päivä. Edistys on tässä vaiheessa hidasta, mutta kävelystä tulee kaiken aikaa luontevampaa. Uudet polvet on ehdottomasti yksi elämäni hienoimmista jutuista koskaan. Vieläkin ihastelen niitä päivittäin ja pelkään samalla herääväni unesta karumpaan todellisuuteen. Viikko sisälsi myös jatkokuntoutuksen suunnittelua, sekä monimutkaisten tukikenkä asioiden selvittelyä. Kiireisellä aikataululla matkustin jopa kotikaupunkiin "talon autolla" kesken viikon hakemaan tukisandaalit. Se oli suoraviivaisen napakka ovelta ovelle ja takaisin kuljetus, jossa aikaa ei tuhlattu.

Kelan kuntoutussuunnitelman ajankohtaa mietittiin. Uhkana on, että Kela palauttaa hakemuksen, jos se katsoo polvien lääkinnällisen kuntoutuksen olevan yhä kesken. Niinpä päädyttiin tekemään nyt vain jatkosuunnitelma lähikuukausille. Fysioterapiaa suositetaan jatkettavaksi terveyskeskuksessa. Sen lisäksi palaan takaisin kuntoutukseen alkuvuonna 1-2 viikoksi, jolloin tehdään kuntoutussuunnitelma Kelaa varten. Tämä siis siinä tapauksessa, että käsien osalta ei ole päädytty leikkaushoitoon. Sen asian tiimoilta minulla on aika ortopedian poliklinikalle joulukuussa. Jos leikkaukseen päädytään, niin kuntoutusasiat näyttävät taas ihan toisenlaisilta.

Tämän viikon lääkärikierrolla ei päästy yksimielisyyteen jatkohoidosta, sillä lääkäri oli ehdottomasti sitä mieltä, että terveyskeskus on minulle juuri oikea paikka hoitaa asioitani tulevaisuudessa. Fysiatrian poliklinikka ei kuulemma järjestä minkäänlaista seurantaa. Se on perin merkillistä, sillä pitäisi ymmärtää, että toisilla meistä on enemmän kuin vain yksi lyhytkestoinen vaiva. Tämä sairaus vaikuttaa koko tukirankaani koko elämäni ajan. Mielestäni sellainen vaatisi säännöllistä seurantaa. Tarvetta olisi ainakin pitkäkestoiselle kuntoutuksen ohjaukselle, sekä päteville kannanotoille siitä kannattaako jotain reistailevaa osaa vielä kuntouttaa vai olisiko jo aika hakeutua kirurgian puolelle. Yhtälailla tarvetta olisi päteville lausunnoille tapaukseni tuntevalta taholta. Mutta mitään seurantaa ei siis ole saatavalla, koska harvinaissairauttani ja sen erityispiirteitä ei tunnusteta millään erikoisalalla.

Muuten lääkärin kanssa saatiin sovittua erinäisiä lisätutkimuksia, koskien käden tuntopuutoksia ja pistelyä. Kerroin toki, että ortopedi oli saanut positiivisen tuloksen rannekanavaongelmaan viittaavassa testissä. Kyseinen testi ei kuitenkaan ole tarkka. Kunpa lisätutkimukset antaisivat tarkempaa tietoa ongelmakohdasta. Päätettiin myös hoitojaksoni päättymisestä. Olen kuntoutuksessa vielä yhden viikon, jonka aikana loputkin avoimet asiat saadaan toivottavasti järjestettyä. Tulevalla viikolla on pari jännittävää näkökykyyn liittyvää aikaa. Menen tiistaina Tyksin näköpolille ja keskiviikkona keskussairaalan silmäpolille. Omasta mielestäni näköni on palautunut jonkun verran, mutta onko tarpeeksi, jotta ajokielto voitaisiin purkaa. Moni asia on siitä vastauksesta riippuvainen.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa kaiken kaikkiaan koohtuu hyvältä! Pidät vaan puolesi ja olet tiukkana, niin kyllä nuo järjestyy ja ei liian pitkälle voi ja kannata päätä vielä vaivata. Hienoa kuulla, että polvet ovat onnistuneet ja parantaneet henkistä ja ruumillista hyvin vointia! Tsemppiä ja muista kuntoilu ja jumppa sitten kun kotiin paluu on tapahtunut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, onhan tuossa kokonaisuudessa hyvätkin puolet. Se on tosiaan minunkin syytä huomata ja muistaa. Taisto muun puolesta jatkuu! Kyllä vaan, tarkoitus on jatkaa jumppaa mahdollisuuksien mukaan myös kotioloissa. Kiitos kommentista ja tsempistä.

      Poista