Kovin vähän löytyy tietoa kipulääkkeiden pitkäaikaisesta käytöstä. Lähinnä vastaan tulee milloin kenenkin tutkijan huoli kipulääkkeiden liiallisesta käytöstä. Kuitenkin kuka tahansa, joka on kivuista kärsinyt niin tietää, että ne ovat usein välttämätön paha, jotta edes arjestaan selviää. Miedompien kipulääkkeiden teho loppuu hyvin nopeasti kesken siinä vaiheessa kun kivut ovat vaikeampia tai jokapäiväisiä. Sopivan lääkkeen ja annostuksen löytymiseen voi mennä pitkäänkin, ja vielä senkin jälkeen kivut ei suinkaan välttämättä ole kokonaan poissa.
Oma kipulääkkeiden käyttöni on alkanut jo lapsuudessa. Aspirin oli ainut (minulle) tarjolla ollut vaihtoehto. Nykyään sitä ei taideta paljon enää lapsille antaa, ja itse asiassa apteekissa pidettiin minullekin pitkä ohjeistuspuhe, silloin kun viimeksi pari-kolme vuotta sitten sitä ostin. Kärsin koko lapsuuden ajan kauheista päänsäryistä ja melko vähän noteeratuista nivelkivuista. Aspirinilla kuitenkin pärjäsin enkä ole siitä koskaan mitään haittavaikutuksia saanut.
Viimeiset vuodet on menneet vahvempien kipulääkkeiden parissa, kun tulehduskipulääkkeet ei ole enää yksistään riittäneet. Mitään ongelmakäyttöä ei ole ollut, eikä käyttö ole ollut jokapäiväistä. Luultavasti siksi ongelmia ei ole tullut. Kuitenkin polvileikkauksista lähtien vahvojen kipulääkkeiden käyttö on ollut säännöllistä. Nyt olen tullut siihen pisteeseen, että on aika lopettaa.
Viime viikkojen ajan olen kärsinyt pahoinvoinnista ja huimauksista, joiden syyt on olleet ja on edelleenkin epäselviä. Yksi varteenotettava vaihtoehto on käytössäni ollut kipulaastari. Viikko sitten laastarit loppuivat enkä halunnut hakea uutta settiä. Alkujaan tarkoitus oli lopettaa vähentämällä, mutta koska olo oli niin huono, niin päätin tehdä sen kerta rysäyksellä. Ei olisi ehkä kannattanut.
Viimeinen viikko on mennyt vieroitusoireiden kanssa kärvistellessä. Vuorotellen on joko järjetön horkkamainen vilu tai sitten hiki puskee täysillä pintaan. Pahoinvointi ja ruokahaluttomuus on aikaisempaa pahempia. Nuo oireet pystyn kuitenkin kestämään, jos tiedän, että sillä tästä ohi päästään. Pahin oire on sietämätön levottomuus. Koko ajan pitäisi sätkytellä jotain raajaa. Keskittymiskyky on nollassa eikä muutenkaan mikään kiinnosta. Ei ole hyvä istua tai maata. Yksinkertaisesti olemisen vaikeus vaivaa. Nukkuminen on ongelmallista kun on pakko liikkua koko ajan. Sitten kun ei nuku, niin ei puolestaan jaksa liikkua. Kerta kaikkiaan sietämätöntä.
Oireiden kestosta yritin etsiä tietoa, mutta käyttömääriin nähden lopetus kokemuksia on melko vähän kerrottu. Se selvisi, että oireeni on jotakuinkin vieroitusoireiksi sopivia. Yhdeltä sivulta löysin sellaisen arvion, että kesto olisi 1-4 viikkoa. Voi mennä kauemminkin, jos käyttö on ollut pitkäaikaista. Oma kolmen kuukauden käyttöni on vielä maltillinen aika, joten toivon, että oireet alkaisivat jo lientyä.
Tänään on ollut vähän parempi päivä, joten ehkä pahin on jo ohi. Ei kyllä käy kateeksi niitä, jotka joutuvat näistä oireista pitkään kärsimään. Tärkeintä oli silti, että kivut hoidettiin kunnolla, jolloin liikkuminen leikkauksen jälkeen mahdollistui. Luulen, että tämän jälkeen yritän palata takaisin Aspirin linjalle, jos (tai kun) kivunlievitystä tarvitsen. Se on sarjassaan erinomainen kipulääke. Sen verran aivopesty olen, että pitkiä jaksoja en uskalla sitä käyttää.
Ihan samat virheet olen tehnyt. Kun kipulääkkeiden teho vähitellen häviää, niihin tottuu, ei ero kipujen suhteen ollutkaan niin suuri. Mutta se krapula! Minulla se kesti noin viikon. Tein vielä sen virheen että lopetin todella pitkään syömän Panacodin samaan aikaan kun ajattelin hoitaa homman kerralla.
VastaaPoistaMutta jälkeenpäin ajatellen - hyvä että tein. Kun sitten otin lääkkeitä vain koviin kipuihin ne yllättäen tehosivat entistä paremmin. Sellainen huomio vielä että kun lääkäri voimakkaita lääkkeitä määrätessään ääneen mietti että olisiko pitänyt kirjoittaa myös miedompia, en ymmärtänyt asiaa vaan ajattelin että hyvä kun sain vahvoja. Lääkkeitä lopettaessani tajusin että hän olikin tarkoittanut alasajoa!
No seuraavan kerran osaan. Toivottavasti sitä ei tule.
Kiitos kommentista. Samaa mieltä siitä, että virheitään ei kannata toistaa. En itsekkään haluaisi uusintaa tästä ajasta. Minulle oli ohjeistettu ja kirjoitettu alasajoa varten miedompi versio, mutta kuten mainittua, niin en sitten päätynyt hoitamaan hommaa sillä tavalla. Ehkä minäkin opin tästä jotain seuraavaa kertaa ajatellen, jonka kyllä uskon vielä koittavan. Valitettavasti.
Poista