Röntgenkuvat on joko kiinnostavia tai sitten eivät. Pari-kolme vuotta sitten en olisi saanut niistä paljoakaan irti, koksa en tiennyt miltä normaali luuranko näyttää. Kun näin kuvan lonkasta tai polvesta, niin ne näyttivät juuri niiltä, mutta en pystynyt sanomaan mitä vikaa kuvissa oli. No totta puhuen luuranko on monelta osaltaan vieläkin epäselvä, mutta omat viat on kohta kohdalta alkaneet kuvista löytyä.
Hankin kuvat käyttööni, koska halusin tutkia miten minua on oikeastaan korjattu kuluvan vuoden aikana. Vastaanotolla niihin ei saa rauhassa perehtyä, vaan enemminkin joutuu sivusilmällä bongailemaan. Lonkat ja polvet minua lähinnä kiinnostivat, mutta oli siellä muitakin kuvia. Erityisen mielenkiintoinen oli CT-kuva. Voisi sanoa, että se oli informatiivinen siltä osin kuin siitä ymmärsin. Se otettiin päivystyksessä keuhkoista, mutta minua siinä kiinnosti rintarangan osuus.
 |
| Lantiokuva ennen ja jälkeen PAOn. Reisiluun nupit on selvästi paremmin katetut. |
 |
| Sijoiltaan olevat polvet elokuussa ja
saranaproteesit kuvattuna marraskuussa. Lonkissa osteotomioiden jälkitilat
ruuveineen. Kuvissa myös dysplastiset nilkat. |
 |
| Rintarankaa edestä ja sivulta CT-kuvassa. Kaksi kolmoisblokkinikamaan, ja tavallinen blokkinikama. Ylhäällä kapeita nikamavälejä. Eikä tuo vinoutumakaan ihan normaalilta näytä. Rintarangan skolioosi. |
Heippa! Kyllä kuvat kertovat paljon! Aika selvää on, että remonttia tarvitaan. Ainakin nuo polven kuvat kertovat miten tärkeää on tuo tehty leikkaus ollut. Aina tietysti jää ihmettelemään miksi hoito lapsena on jäänyt kesken, kun nuo varmaan silloin on huomattu??? No nyt mennään eteenpäin ja Rauhallisia ja mukavia hetkiä ennen Joulua ja sitten kohti kevättä iloisin mielin, murehtiminen kun ei auta! Hyvät voinnit ja lepoa ja liikuntaa!!
VastaaPoistaHeippa. Kiitos kommentista. Polvien kuvat sai jopa minut nosteleman kulmia, että oho! Ne on subluksaatiossa tuossa kuvassa. Ilmankos kävely ei enää loppuaikoina onnistunut. Polvet menivät kuitenkin myös täydelliseen luksaatioon, jossa reisiluu ja sääriluu eivät kohdanneet enää ollenkaan.
PoistaHoidon loppuminen lapsuudessa oli juttu sinänsä, mutta monella tapaa mitään ei ollut myöskään tehtävissä. Mutta rangan ongelmista tiedettiin. Instabiilista kaularangasta tiedettiin. Ei niitä olisi missään nimessä saanut jättää seuraamatta. Mahdollisesti henkeä ja liikuntakykyä uhkaavat vammat erityisesti pituuskasvun aikana. Se on kuitenkin mennyttä aikaa, josta jotenkin selvittiin.
Oikein mukavaa ja rauhallista joulunaikaa myös sinulle!
Tavallaan ymmärrän, että askarruttaa, miksi ei aikanaan tehty sitä tai tätä. Itsekin varmaan katkeroituisin niistä ajatuksista. Menneelle ei kuitenkaan voi enää mitään, tulevalle (ehkä) voi.
VastaaPoistaKun varustaudut tulevaisuuteen, on hyvä itse tietää kaikki mahdollinen - paitsi itsestä ( siis historia, kuvat ym) mutta myös "tieteestä". On nimittäin osattava kyseenalaistaa ja vaatia. Siinä on vain se ongelma, että lääkärien ei saa antaa huomata että itse tietää, ja ehkä vielä paremmin. Tarvitaan siis sellaisia sosiaalisia taitoja, joita ei opeteta missään. Joskus on onnistunut joskus ei.
Kiitos kommentista. En minä oikeasti paljon mieti sitä mitä joskus tehtiin ja tai jätettiin tekemättä. Nyt ne on olleet tässä syksyllä enemmän mielessä, kun katsoin potilastiedot siltä ajalta. Lähinnä kiinnostuksella niitä mietin. Virheitä on kuitenkin tehty, mutta en pysty suhteuttamaan 38 vuoden takaista tieto-taitoa nykypäivään. Tutkimusmenetelmät on ainakin kehittyneet.
PoistaHyvä valmistautuminen on hyvä neuvo. Tiettyyn pisteeseen saakka pyrin siihen aina. Lähinnä kuitenkin siksi, että pystyn paremmin kysymään asioista (ja tarvittaessa myös kyseenalaistamaan). Yleisesti ottaen harvinaissairauden kanssa on aina oltava eräänlainen tiedon lähettiläs. Usein olen oikeasti se joka siitä enemmän tietää.