Hatun nosto

On tullut aika luvatulle hatun nostolle. Vuosi sitten kirjoittaessani ennakoin tämän vuoden kulkua, ja lupasin nostaa itselleni hattua, jos selviän tästä vuodesta hengissä ja masentumatta. Hieman ennenaikainen tämä kirjoitus on, sillä pieni tovi pitäisi vielä kestää. Masentumaan en varmasti enää ehdi, mutta jos niikseen sattuu, että henki vielä tänä vuonna lähtee, niin kirjattakoon pöytäkirjaan, että perun siinä tapauksessa sanani. Uskaltaudun siis toteamaan, että hengissä ja masentumatta on selvitty, vaikka vakavasti uhattuna taisivat olla molemmat.

Kokosin tästä vuodesta kuvakollaasin. Olin räpsinyt yllättävän paljon kuvia vuoden varrella. Osittain se kertoo siitä, että aika on ollut pitkää, mutta samalla myös siitä, että tämä vuosi oli paitsi vaikea, niin myös kiinnostava. Jotenkin huvittavaa, että selfien olen muistanut ottaa myös niinä vaikeina hetkinä, joista minulle ei ole jäänyt mitään muistikuvaa. Aika moni kuvista on tähdätty pedin pohjalta, mutta toisaalta siellä olen ison osan vuodesta viettänyt, joten mistä muualtakaan.

Vuosi 2016 kuvin

Leikkauksia, lääkkeitä, kipua, röntgenkuvia, apuvälineitä, haavoja, arpia, kuntoutusta, sahausta, porausta ja kalketta - muun muassa niistä on tämä vuosi koostunut. Omat lisäharminsa toi samalle ajalle sattunut putkiremontti. Tavallaan on hyvä, että kaikki meni kerralla ohi, mutta silti toivon, että tämä jäi ainutkertaiseksi kokemukseksi. Jos ja kun leikkauksia joskus vielä tehdään, niin toivottavasti yksi kerrallaan ja vähän väljemmällä aikataululla, eikä ainakaan samaan aikaan ison remontin kanssa. Aina ei tietysti ole valinnan varaa - eikä sitä tässäkään tapauksessa oikeasti ollut.

Vuoteen on mahtunut myös hyviä asioita. Tapasin monia mielenkiintoisia ihmisiä. Hetkeksi pysähdyin äsken miettimään niitä, joiden tarinan olen tänä vuonna kuullut. Heitä on enemmän kuin minään aikaisempana vuonna. Nimet unohtuvat, mutta ihminen ja tarina jäävät mieleen. Monille heistä voin vain ajatuksissani toivoa iloisempia aikoja. Usein sairaus etäännyttää ihmisiä, mutta tänä vuonna on käynyt myös toisin. Lämmöllä ajattelen ihmisiä, joiden kanssa on tänä vuonna löytynyt uudenlainen tai uudistettu yhteys. Enkä todellakaan unohda heitä, jotka ovat pysyneet. Huomaan, että kiitollisuuden aiheita on vaikeasta vuodesta huolimatta jäänyt yllättävänkin paljon.

Alkavasta vuodesta ennakoin paljon tätä vuotta helpompaa. Eihän sitä tietysti koskaan voi etukäteen varmaksi tietää, sillä elämä on kuitenkin aika hauras ja altis kaikenlaisille yllätyksille. Toivon, että sairauden merkitys olisi tulevana vuonna pienempi. Kokonaan sitä ei valitettavasti voi unohtaa, ja jos vaikka tämän päivän kiputilanteen ottaa lähtökohdaksi, niin eipä hyvältä vaikuta. Mutta ennakot jääköön omaan arvoonsa, sillä totuus on, että joka kerta jos vuosi uudeksi vaihtuu, niin olemme kestäneet sen minkä se toi.

Hyvää alkavaa vuotta kaikille!