maanantai 2. tammikuuta 2017

Voitto mielessä

Uuteen vuoteen on siis selvitty. Viimeksi muisteltiin vielä menneitä, mutta nyt tarkastellaan sitä miten nykytilannetta lähdetään ohjaamaan kohti parempia aikoja. Tähän vuoden alkuun oli tarpeen suunnitella joitain parannuksia, sillä tämän hetken tilanne ei täysin miellytä. Samat asiat vaan tuntuvat olevan rempallaan vuodesta toiseen. Hieman lannistavaa. Mistä tahansa hetkestä voisi tehdä muutoksen alun, mutta vuodenvaihde on siihen varsin houkutteleva, kun silloin tulee luontaisesti tehneeksi tiliä menneestä ja pohtineeksi tulevaa.

Tarvittavan muutoksen laadun selvittämiseksi oli ensin käytävä läpi toiveet. Otin huomioon vain ne joihin pystyn omalla toiminnallani vaikuttamaan. Tärkein huomioni oli, että vointini ei ole tarpeeksi hyvä. Tähän vaikuttavat paitsi kivut, niin myös heikko fyysinen kunto. Nämä lisäävät uupumusta ja innottomuutta kaikkeen toimintaan. Valitettavasti ne vaikuttavat negatiivisesti myös toisiinsa. Jotain on siis pakko tehdä, jotta tilanne muuttuisi.

Sen jälkeen kun lopetin aktiivisen kivunhoidon, niin tilanne on karannut käsistä useammalla suunnalla. Polvet ovat nyt kipeämmät ja jäykemmät kuin ne olivat vaikka kaksi kuukautta sitten. Viime aikoina olen antanut kivulle liikaa periksi, vaikka tiedän, että liike on lääke. Ei kuitenkaan ihan aina. Nykyisin maksan yhä vaikeammilla kivuilla, kaikki vasempaan käteen kohdistetut liikkeet. Oli kyse sitten vesijumpasta tai käsien terapiaharjoituksista. Siinä onkin yksi itsepintaisimmista kivuista, joita minulla on ollut. Siitä lääkkeet eivät taita edes pahinta terää.

Tavoite on kuitenkin oltava liikkeessä. Viime aikoina olen ollut liian passiivinen. Olen ilmeisesti jossain vaiheessa päätynyt kuvittelemaan, että polvien kuntoutustyö olisi jo tehty. Hullua, tiedän! Vaivalloinen kävely sai tänään tajuamaan, että nythän se työ vasta alkaa. Ihan ensin on otettava kivut haltuun niin polvissa kuin muuallakin, ja sitten on jotenkin voitettava innottomuus ja uupumus. Lisääntyvä valon määrä auttaa ehkä osaltaan. Uskon, että vointini paranisi jo noiden myötä huomattavasti. Tuon suunnitelman perusteella on varmasti täysin selvää, että voittoa lähden tavoittelemaan.

2 kommenttia:

  1. Niinpä!
    Neovoja et tarvii tilannettasi ei voi ymmärtää sellainen jolla ei ole noin suuria vaikeuksia! Olet kuitenkin hyvin selkeästi tietoinen missä mennään ja haet järkeviä ratkaisuja Hyvä Hyvä!Kipuihin kuuluu ottaa lääkettä jos ei pysty tekemään jumppaa niin kuin on suunnitellut, sanoi mulle polvileikkauksen tehnyt kirurgi ja myös,että kuntoutusta on jatkettava leikkauksen jälkeen koko elämän jotta homma pelittää. Toki terveellekin polvelle, mutta tekonivelelle ehdottomasti!! Uskotaan kevään piristävän mieltäsi" ruumis ja sielu" mitenkäs ne viisaat on sanoneet?Se on selvä, että ulkoilma ja pois neljän seinän sisältä auttavat.Hyvää jatkoa ja vointia, varmasti pärjäät!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Ei hyvistä neuvoista koskaan haittaakaan ole! Yritän pysyä niille avoimena, sillä joskus sitä vaan joutuu myöntämään, että joku toinen tietää paremmin.

      Mitä tilanteeseeni tulee, niin sanoissasi on kyllä totuuden siemen. Päivittäisiä nivelten sijoiltaanmenoja, ja oikeastaan koko ruumista koskevia ongelmia ei taida kunnolla ymmärtää muut kuin ne, joille samat asiat on myös arkipäivää.

      Alan kallistua samalle kannalle noista kipulääkkeistä. Ei pidä olla itsetarkoitus olla syömättä niitä, jos kivut on sitä luokkaa, että suunnitellut harjoitukset jäävät siksi suorittamatta.

      Poista