torstai 19. tammikuuta 2017

Sopeutumiskausi

Viivästyksiin on suhtauduttava tyynesti, sillä se on ainoa järkevä vaihtoehto. Ratkaisut asioihin on enää pisteenä taivaanrannassa. Siellä ne menevät siivet selässään etäisyyteen. Toisaalta onko sillä mitään väliäkään, kun en tiedä miten asioiden pitäisi tai miten ne ylipäätään voisivat ratketa. Tämä on toivoton suo tarpoa, sillä mitään paranemista ei tästä sairaudesta tule koskaan. On vain taistelu pärjäämisestä alusta loppuun saakka. Yhden kohdan apu tuntuu johtavan monen muun lakoamiseen.

Jalkojen isojen korjausten myötä selän asento on mennyt uusiksi. Olisi siis ihmeellistä, jos ranka ei oireilisi mitenkään. Yliliikkuvat nivelet kuitenkin tarjoavat sopeutumiseen mahdollisuuden, sillä ne antavat helpommin periksi. Riskiksi voi muodostua liian hyvä sopeutuminen eli se, että ne joustavat enemmän kuin on tietyn kohdan kantokyvylle mahdollista. Se on ainakin selvää, että tasaisesti sopeutuminen ei rangassa tapahdu. Blokkiutuneiden nikamien kohdalta ei joustoa ole luvassa. Nyt pitäisi jotenkin selvittää, että rangan ongelmat on vain sopeutumiskauden hankaluuksia. Alkaa olla turhan tukalat oltavat.

Toisinaan mietin, että missä määrin tilanteeni on kokonaisuutena parannettavissa kuntoutuksen avulla. Esimerkiksi voisi ottaa vaikka olkapääni, jossa nivelkuoppa on muodoltaan poikkeavan luisu. Tuosta olkapäästä on siis täysin mahdoton harjoittelun avulla saada tukevaa. Hyvä lihaskunto olisi sillekin hyödyksi, mutta sen harjoittaminen on vaikeaa sekä luisen epävakauden että ympäröivien rakenteiden liiallisen jouston vuoksi. Tuo on vain yksi kohta, mutta ongelma toistuu samankaltaisena nivelestä toiseen.

Kuntoutuksen hyödyllisyyteen otetaan varmasti kantaa siinä vaiheessa kun kuntoutussuunnitelma saadaan joskus tehtyä. Kuntoutusjakson piti olla heti alkuvuodesta, mutta sitä on siirretty jo kahdesti lääkäritilanteesta johtuen. Nyt mitään tarkkaa aikaa ei ole enää edes määritelty. Olisin kaivannut apua vaikeutuneisiin selkä- ja niskaongelmiin, eikä apu lääkityksen suunnitteluunkaan olisi ollut haitaksi, mutta nyt suuntaan aikaisempia ohjeita noudattaen terveyskeskukseen. Tai yritän, sillä jonottaessa aika rientää.

Ajan terveyskeskukseen sai vasta pitkästi yli kuukauden päähän. Saapa nähdä miten rankaongelmiin saa sieltä apua, kun on taas eri lääkäri. Se on muuten merkillistä, ettei minulle voitu antaa kuntoutusjaksolle aikaa niin että olisin mennyt sinne uuden lääkärin ensimmäisenä työpäivänä. (Hyvä!) Olen liian hankala tapaus. Fysiatrinen lääkäri kuntoutuspaikassa ei siis pystyisi hallitsemaan tapaustani ensi töikseen, mutta alati vaihtuvan terveyskeskuslääkärin pitäisi aina pystyä ottamaan tapaus vartissa haltuun. Jeh!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti